Syömisen vaikeus

Kovasti olen miettinyt viime aikoina sitä, että mikä siinä syömisessä on niin vaikeaa. Tai sen syömisen hallinnassa siis. Jos tietää miten pitäisi syödä, osaa tehdä hyvää ruokaa myös terveellisesti, on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa omaan ruokavalioonsa ja valintoihinsa, niin miksi sitä silti syö niin helposti pieleen ja liikaa ja väärällä tavalla? Tämä lienee se ikuisuuskysymys, jonka ratkaiseminen ratkaisisi koko ongelmani. Valitettavasti yksiselitteistä ratkaisua ei taida olla olemassa.


Minä uskallan myöntää sen, että rakastan ruokaa. Monenlaista ruokaa. Tykkään kovasti salaateista ja muista terveellisistä ruuista, mutta valittevasti olen aivan heikkona pastaan, risottoihin, pizzaan, juustoihin, hyvään leipään, herkullisiin kastikkeisiin jne. Makuaistiani miellyttää hyvin monet maut, ja vain vähän on semmoista mistä en ollenkaan tykkää. Joskus olen toivonut, että olisin vähän ronkeli, olisi helpompaa hallita syömistä, ainakin kuvittelen niin.

Mutta siis, suurin syy lienee puhtaasti se että minä pidän ruuasta. Makea ei ole minun suurin heikkouteni, vaan suolainen. Toki karkkipussi tarttuu helposti mukaan ainakin viikonloppuisin kaupasta, ja toisinaan jäätelö. Mutta ne eivät ole selitys kiloilleni kuitenkaan. Minä kokkailen aika paljon itse, ja osaan tehdä hyvää ruokaa. Ja hyvää ruokaa tekee mieli syödä paljon. Viime aikoina olen pyrkinyt pienentämään annoskokojani tietoisesti, mutta kyllä minun mahaani vieläkin mahtuu melkoisen paljon vaikka juustoista ja kermaista pastaa.

Lääkäri minulta eilen kysyi, syönkö suruun tai iloon tai johonkin muuhun tunnetilaan. Kyllä varmasti syönkin, mutta en mihinkään tiettyyn erityisesti, vaan ennemminkin kaikkeen! Tekee mieli palkita itsensä raskaasta työpäivästä, tiukasta palaverista, viikonlopun kunniaksi, sen kerran kun nyt sitä ja tätä ja tuota. Ystävien kanssa on kiva syödä, ja jos joutuu olemaan yksin, tekee mieli syödä. Kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen jotenkin. Tekee vain mieli syödä.

Perusasiat syömisessäni ovat itseasiassa aika hyvällä mallilla. Kuituja, vihanneksia ja hedelmiä, niitä tulee saatua ihan suositusten mukaan. Samoin hyviä rasvoja. Valitettavasti vain sitten paljon muutakin. Syön aamupalan, lounaan, toisinaan välipalan, aina illallisen ja yleensä iltapalankin. Syömiseni on usein kuitenkin hieman iltapainotteista, ja tämä saattaa olla yksi ongelma. Joskus aikaisemmin silloin kun onnsituin pudottamaan painoani paljon, pyrin nimenomaan muuttamaan tuota asiaa, ettei nälkä illalla kasvaisi liian suureksi. Luontaisesti minulle vain sopisi paljon paremmin, että söisin päivällä kevyemmin ja illalla enemmän.


 
En tiedä. Hiukan pistää ihmettelemään se, että ihan suhteellisen järkevä ja asioista tietävä ihminen ei pysty hallitsemaan syömistään. En tiedä pitäisikö sille itkeä vai nauraa. Näin kun syömisestä kirjoittaa, se tuntuu aika simppelille ja selkeälle hommalle. Silti olen haluamassa leikkaukseen, jossa käytännössä poistettaisiin mahalaukkuni, etten söisi liikaa. Tunnen kyllä itseni aika typeräksi. Ja silti se tuntuu ainoalle vaihtoehdolle.