Joulunajan kuulumisia

Melko varmasti vuoden viimeinen postaus oisi tässä nyt sitten. Aika on kiitänyt, ja toisaalta en tajua että leikkauksesta on vasta vähän yli kaksi kuukautta, tuntuu kuin kaikki olisi ollut näin jo vaikka kuinka pitkään. Eli kutistetun mahan kanssa ollaan opittu hyvin tulemaan toimeen, joulunakin. Lienee ensimmäinen joulu ikinä, kun paino ei ole noussut, herkuttelusta huolimatta.

Syömiset sujuvat, mutta pakko myöntää, että laatu on ihan poskellaan tällä hetkellä. Ja siksi paino ei myöskään ole pudonnut. Suklaata, juustoja, viiniä ja muita herkkuja, niitä on mahtunut minunkin ruokavaliooni. Määrät ovat tietenkin kerrallaan melko pieniä, mutta toisaalta eipä suklaata kovin paljon tarvitse syödä, kun jo kalorimäärä on semmoinen ettei laihdu. Eli tiedossa on, mitä pitää muuttaa ruokavaliossa viimeistään ensi viikolla. Aion suklaan suhteen tehdä ihan totaalistopin, koska jostain syystä pystyn sitä syömään melko paljon suhteessa muuhun syömiseeni, ja jään siihen helposti jotenkin "koukkuun". Eli kun joulusuklaat on kotoa syöty, alkaa suklaalakko, joka kestää sitten sopivaksi katsomani ajan. Ja samoin juuston suhteen siirryn takaisin Polarin 5% juustoon. Ja muutenkin tiedän kyllä pystyväni syömään tarkemmin.

Huomenna otetaan ensimmäiset kontrollilabrat, ja perjantaina on kirurgin kontrolli. Vähän on semmoinen olo, että oisi tietty kivempi mennä jos oisi paino pudonnut rt:n käynnistä, mutta näillä nyt mennään. Tiedän että paino väistämättä alkaa taas tippua, kun syöminen normalisoituu. Kukaan tuskin voi syödä suklaata joka päivä joka välissä ja laihtua silti. Ohitusleikattuna en ehkä pystyisi suklaata syömäänkään, mutta en kadu sitä että halusin sleeven. Kyllä minä osaan syödä järkevästi ja pitää huolen määristä, ja toisaalta tuntuu mukavalle että pystyn lähes kaikkea kuitenkin syömään pieniä määriä.

Joopa joo, lääkärikäynnin jälkeen sitten vaikka lisää. Mukavia viimeisiä vuoden 2014 päiviä kaikille lukijoille!

Edistyskuvia

Päädyin sittenkin vinkumaan miestä ottamaan kuvia jo heti tänään. Eli uudet edistyskuvat täältä. Ensimmäisenä pistää silmään kainalotissit, jotka on selvästi kasvaneet, ei kiva!!! Löysän nahan ja roikon määrä kehossa on selvästi lisääntynyt, pitäisi asetella itsensä jotenkin paremmin! Yllättävän vähän eroa kymmenen kiloa sitten otettuun kuvaan, hyvällä tahdolla vähän jaloista löydän hoikistumista. Muuten tämän päivän kuvat näyttävät melkein huonommilta kuin viimeksi, ihmeellisen vinoltakin vaikutan. No mutta, tässä mennään kuitenkin. Kokonaisuudessaan muutosta on toki tapahtunut, ja vielähän sitä ylipainoa on montakymmentä kiloa, joten ei tässä ihan hoikkia voida olla. Jospa ensi keväänä sitten saisi ottaa taas uusia kuvia, ja niissä olisi sitten kunnolla muutosta!

Ensimmäinen ravitsemusterapeutin kontrolli

Eilen oli kahden kuukauden kontrolli ravitsemusterapeutilla. Ihan mukava käynti oli, ja pääasiassa sain hyvää palautetta syömisistäni ja painonpudotuksestakin. Virallinen merkintä kahden kuukauden painonpudotukseksi oli sairaalan papereihin 9kg. Siitäkin sain kehuja, vaikka itsestä välillä tuntuukin kovin vaatimattomalle pudotus, jos alkaa vertaamaan joidenkin ohitusleikattujen pudotuksiin. Tiedän ettei pidä vertailla, ja että tuo pudotustahti on oikein hyvä, mutta välillä iskee tunne, että harmittaa hidas tippuminen.

Pientä viilausta ruokavalioon tuli. Hyvien rasvojen määrää pitäisi lisätä ottamalla rasvaisempi levite käyttöön, Minilättaa kun olen aikaisemmin käyttänyt. Ostin samantien rasvaisemman, eihän tuota asiaa vaikea ole korjata käytännössä, jos vain saa mielen uskomaan että on tarpeellista syödä ENEMMÄN rasvaa. Toinen oli maitotuotteet, eli niiden säännöllinen hieman runsaampi käyttö kuulemma olisi hyödyllistä. Lupasin  yrittää, vaikkeen ihan varma ole, että uskonko että pitäisi aikuisen 6dl nestemäisiä maitovalmisteita käyttää, vaikka siis proteiinimäärä olisi muutenkin riittävä, söisi kalsium- ja d-vitamiinilisää jne. Mutta joo, eiköhän sitä piimää voi ruokavalioon lisätä, hyvältähän se mahassa tuntuu.

Seuraava kontrolli on kirurgin kontrolli, ja se on tammikuun alussa. Labratulokset kiinnostavat eniten, niitä varten on aika labraan varattuna 30.12.

Kävin eilen kolmannen kerran bodypumpissa. Olen ensimmäisen kerran jälkeen lisännyt painoja lähes kaikkiin liikkeisiin, ja sen kyllä huomasi. Aika tuskallinen tunti oli. Päässä heitti lähes kaikkien sarjojen lopussa, mutta sitkeästi tein kuitenkin. Mutta mitään varsinaista liikunnan iloa en kyllä ole tuosta vielä saanut, olen tunnin jälkeen ihan hajalla, vaikka edelleen teen huomattavasti pienemmillä painoilla kuin suurin osa. Täytyisi yrittää jaksaa uskoa siihen että ne voimat lisääntyvät ja että rasituksensietokin paranisi. Ei ole kivaa kun silmissä pimenee niin helposti.

Edistymiskuviakin saisi taas ottaa, kun saisi aikaiseksi. Olisi mukava nähdä näkyykö missään. Katsotaan josko saisi viikonloppuna aikaiseksi.

Ravintolailta

Vietettiin perjantaina kavereiden kanssa mukavaa aikuisten iltaa kaupungilla. Tarkoitus oli mennä syömään Tamperelaiseen ihanaan pizzeriaan Napoliin, mutta vesisateessa ulkona jonottaminen ei paljon houkuttanut. Harmitti, olin niin suunnitellut ottavani ihanan kasvispizzan, ja loput foliossa mukaan käsilaukkuun. Päädyttiin sitten lopulta Rossoon, joka oli ihan kiva juttu, vaikka ensin harmitti.

Uskaltauduin Rossossa näyttämään lihavuusleikattujen korttia tarjoilijalle ja tiedustelemaan olisiko mahdollista saada puolikasta annosta. Ja olihan se! Tarjoilija sanoi, että se on vähän annoksesta kiinni onnistuuko, että esim. pizzaa ei voi tilata puolikkaana, mikä on mielestäni ihan täysin ymmärrettävää. Päädyin tilamaan katkarapurisottoa, joka olikin aivan ihanaa! Pestolla maustettu raikas risotto katkaravuilla, päällä jättikatkaravun pyrstöjä. Puolikaskin annos oli iso, jaksoin syödä siitä puolet, mies söi loput. Mutta ehdottomasti kannatti käydä syömässä, nautin ruoasta suuresti ja vielä enemmän laskusta, jossa ruokani hinta oli 7.45 euroa, eli sain annokseni myös puoleen hintaan. Luulen että tulemme tämän kokemuksen myötä menemään Rossoon toistekin, sitä paitsi Tampereen Rosso on aika ihanalla paikalla siitä kosken partaalla.

Illan mittaan tuli nautittua nestemäisiä juttuja myös, kun siirryttiin ilta istumaan muualle. Kuusi alkoholiannosta on semmoinen määrä, joka tuntuu vielä ihan hyvältä, takaa hyvän meiningin jne., mutta enempää ei tee mieli. Tiedän joo että onhan sekin leikatulle näin pian leikkauksesta aika paljon (7 viikkoa...), mutta kun ei mitään vaivaa ole tullut, en ole sitten jaksanut nipottaa. Painokin on laskusuunnassa viikonlopun jäljiltä, vaikka vähän arvelutti tuommoisen ravintolaillan jälkeen. Kokonaisuudessaan ne määrät ilmeisesti ovat sitten kuitenkin niin pieniä, että paino jaksaa tippuilla. Nyt ollaan jo selkeästi alle 110kg:n, ja siellä ei hetkeen olla. Voi että odotan sitä, että jossain vaiheessa keväällä toivottavasti päästään kaksinumeroille luvulle...

Lihasten herättelyä bodypumpissa

Kaveri sai minut houkuteltua toissapäivänä jumpalle. Eikä mihin tahansa jumpalle, vaan bodypumppiin. Minulla on aina ollut lihaskunto hyvä, vaikka kunto muuten onkin ollut huono, ja bodypumppi on kuulunut suosikkeihin ehdottomasti. Vähän jännitti pitkästä aikaa ja ennenkaikkea leikkauksen jälkeen ekan kerran mennä. Lähinnä ajattelin että alkaisi heikottaa tms., kun kuitenkin syöminen on huomattavasti vähäisempää kuin aikaisemmin, ja ko jumppa on melko rankka.

Noh, ei alkanut heikottaa, sen suhteen meni ihan hyvin. Mutta. Olen heikentynyt ihan hirveästi! Kannoin kyllä vitosen painotkin varalle, vaan niinpä vaan jouduin tekemään koko kehon läpi 2.5-kiloiset painot tangon päissä. Ihan hirveää! Olen kuitenkin aikaisemmin kyykännyt ja tehnyt maastavetoja ihan kunnon painoilla, enkä ikinä ole ennen ollut se salin heikoin, pienimmillä painoilla treenaaja. Kukaan ei siihen varmasti mitään huomiota kiinnittänyt, ei minua se häirinnyt. Vaan jotenkin minua järkytti se, että olen niin heikentynyt kovasti. Ehkä vähän pelottavaltakin se tuntuu. Tuli mieleen, että olenko sittenkin laihtunut lihaksista, enkä rasvasta ollenkaan?

Tämä  säikähdys sai nyt aikaan sen, että päätin että minun on alettava käymään säännöllisesti tuolla bodypumpissa tai salilla. En halua olla heikko nainen, joka on laihduttanut lihaksensa pois. Olen kuullut että niiden takaisin saaminenkin on todella hankalaa, jos näin on käynyt. En usko että vielä kuitenkaan myöhäistä on, nyt vain alettava pitää parempi huoli kehosta. Kaikki lihakset kehostani ovat nyt kipeät, eli perille on kyllä liikkeet selkeästi menneet, mikä sinänsä on todella hyvä.

Eilen illalla pitkästä aikaa kävi syömisen suhteen kämmi. Ostettiin miehen kanssa joku salmiakkisekoitus kaupasta ja jaettiin puoliksi. Noh, ei sopineet salmiakit minun mahalle. Yökkimään jouduin ja vähän oksentamaankin, vaikken edes paljoa syönyt. Sopimattomien listalla on nyt siis kaurajälkiuunileipä, joka sai kurkusta nousemaan limaista vaahtoa, turkkilainen jogurtti, juustosnacksit ja salmiakki. Kolme jälkimmäistä ovat saaneet oksentamaan, jälkiuunileipäkin lopulta sitten, kun en kerennyt vaahtoa sylkemään pois! Oppia ikä kaikki, onneksi mikään näistä ei ole mitenkään elintärkeä juttu, jota ilman ei selviäisi. Ai niin ja listasta puuttuu vielä glögi, joka teki ihan karmean olon. Makeus nestemäisessä muodossa tuntuu olevan muutenkin aika huono juttu nykyään.

Pikkujoulut juhlittu

Viime perjantaina oli työpaikan kauan odotetut ja vähän pelätytkin pikkujoulut. Pelätyt siksi, etten ole avoimesti kertonut käyneeni leikkauksessa, ja tarkoitus oli syödä yhdessä ravintolassa. Mutta kaikki meni kyllä tosi hyvin. Osasin syödä oikean määrän, ja osasin olla välittämättä siitä että pari ihmistä katseli lautastani vähän nenänvarttaan pitkin, kun jätin ruokaa. Vitsailin keskittyväni nestemäiseen tarjoiluun, ja muka join paljon punaviiniä. En siis oikeasti juonut sitä kuin kaksi lasillista kuitenkaan. Toki join vähän muuta illan mittaan, yhteensä 6 annosta alkoholia itse pikkujouluissa, ennen sinne lähtöä vähän siideriä. Mitään oloja ei siellä tullut, ja hauskaa oli. Innostuin lähtemään jopa jatkoille yökerhoon, mikä ei todellakaan ole ihan jokapäiväistä minulle! Lauantaina oli vähän krapulainen olo, mutta luulen että se johtui enimmäkseen siitä, että nukkuminen jäi niin vähiin.

Viime viikolla tein semmoisen päätöksen, että pistin vaa'an piiloon. Minulle kehittyi tässä tapa astua vähän joka välissä siihen ikäänkuin ohimennen vilkaisemaan mitä se näyttää. Ja semmoinen ruokkii kärsimättömyyttä ja kaikenlaista häiriöajattelua. Tyyliin "voinko juoda enää tätä lasillista vettä, ettei paino sitten näytä enemmän" ja muuta yhtä idioottia. Päätin että korkeintaan kerran viikossa käyn vaa'alla, mahdollisesti harvemminkin. Yritän nyt keskittyä elämään ja siihen että syön hyvin, enkä niinkään ajattele koko ajan painonpudottamista. Se on vain niin vanha tapa, koko ajan yrittää jotain, miettiä painonpudottamista, että yllättävän vaikeaa on vain elellä. Mutta niin nyt aion tehdä. Sunnuntaina kävin vaa'alla, ja olihan se muutaman sata grammaa pudonnut taas, mutta ei tosiaan kovinkaan paljon, joten hyvä etten ole rampannut vaa'alla, silloin se pieni putoaminen olisi jäänyt huomaamatta! Kun eihän sata grammaa päivässä näytä miltään jos joka päivä vaa'alla hyppää, mutta viikossahan se kuitenkin on melkein kilon. Huomaatteko, hirveää itselleni todistelua! :D Pakko vain yrittää pitää järki päässä jotenkin.