Sappileikkaus oli siis 3,5 viikkoa sitten. Leikkaus onnistui ihan hyvin, vaikka jälleen kaasukipuja oli melko paljon ensimmäisinä päivinä. Mahassa on nyt seitsemän reikää ja sektioarpi, joten melkoinen pakanamaan kartta se on. Yksi haava aiheutti päänvaivaa, kun ei meinannut parantua, vasta muutaman päivän on ollut kunnolla kiinni. Ei varsinaisesti tulehtunutkaan, mutta repsotti ja oli osittain auki. Viimeisen ompeleen irtoamisen jälkeen parani sitten nopeasti, olisi pitänyt nyppäistä aikaisemmin itse irti mokoma hidaste. Mutta sappiasiat on siis kunnossa nyt, ja pystyn syömään taas kaikkea. Kaalia ja pähkinöitäkin. :) Se on mukavaa se, olen tyytyväinen siihen että menin leikkaukseen, 10 lomapäivää siirtyivät nyt sitten myöhemmin pidettäviksi.
Leikkaus onnistui ja olen tyytyväinen, mutta kyllä se silti on vähän kesää varjostanut, pilvien, sateen ja tuulen lisäksi. Ihan ei semmoista parasta mahdollista kesäfiilistä ole ollut, mutta toisaalta ei varsinaisesti ole isompaa valittamistakaan. Jonkun verran on reissattu, ystäviä ja sukulaisia tavattu, rannallakin vähän loikoiltu, pikkuisen metsissä koluttu ja ihan vain rennosti otettu. Töihin meno tuntuu luonnolliselta, ei pahemmin hirvitä tai kauhistuta. Syömisen ja muun elämän rytmin kannalta tuntuu jopa ihan hyvältä ajatukselta palata töihin!
Painoasiassa tämä kesä on ollut poikkeuksellinen kaikkiin entisiin kesiin verrattuna. Olen elänyt todella rennosti syömisen suhteen, kieltäytymättä yhtään mistään, toki myös samalla huolehtien siitä että saisin kaiken tarpeellisen ruuasta, ainakin yleensä ottaen. Alkoholia ei ole entisiin kesiin verrattuna mennyt varmasti puoliakaan siitä mitä ennen, se on selkeästi vähentynyt. Muuten voisin sanoa, että olen syönyt aika paljon, siis enemmän määrällisesti kuin normiarkena, ja myös herkkuja ja välillä epäterveellisiäkin ruokia. Kuitenkin paino on pysynyt koko heinäkuun 94-alkuisena, heilahdellen korkeintaan 500g. Ja se tuntuu ihan mielettömän mahtavalle! Joku voisi ajatella, että jaahas, jumi. Vaan ei. Minulla on joka kesäloma, ja kaikkina muinakin lomina, paino noussut aina todella rajusti. Kuukaudessa kymmenenkin kiloa. Helposti. Ja nyt voin elää mukavasti ja rennosti, syödä siten kuin tuntuu hyvältä, välillä hyvin huolettomastikin, ja paino ei käänny nousuun. Saanko olla siitä onnellinen, saanhan?!
Tiedostan kyllä, että mahaan mahtuu vähän enemmän ruokaa nyt kuin aikaisemmin, eli on syytä tarkkailla syömisiään. Ja osittain juuri siksi arjen alkamista odotankin, että hyväksi havaittuun systeemiin pääsen palaamaan takaisin. Annoskoot eivät saa kasvaa enää, nyt jo huomaan että joitakin ruokia mahaan kyllä mahtuu enemmän kuin kaksi desiä. Toisaalta elämä ja syöminen on nyt vähän helpompaa, kun ei niin superpientä ole syöminen, mutta tosiaan kuten sanoin, ei saisi enempää suurentua annokset.
No niin, siinä kuulumisia tältä erää. Palaillaan asiaan ensi viikolla, kun arkinen puurtaminen taas alkaa! :)
