Minulla täytyy olla päässä vikaa. Aivan pakko olla. Niin kovasti olen päättänyt elää terveellisemmin myös niinä päivinä, jolloin syön normaalisti, siis ei-paastopäivinä. Vaan ei. Viikonloppu sai taas aikaan aivonyrjähdyksen, ja kauppareissulla kärryihin päätyi vaikka mitä semmoista mitä sinne ei pitänyt päätyä. Mikä minua vaivaa??? Enkö todellakaan osaa nauttia vapaasta ilman että mätän sisääni kaikkea paskaa? Pizzaa, juustoa, shipsejä, karkkia.. ja kaiken voi huuhdella kätevästi alas esim siiderillä. Mikä minua vaivaa???
Kyse ei ole siitä, että olisin ahminut mainitsemiani syömisiä mitenkään kerralla, vaan kertakaikkiaan viikonlopun ruuat ovat koostuneet tuollaisista valinnoista. No juu, söin kyllä perjantaina lohisalaattia illalliseksi ja jotain muitakin ihan hyviä ruokia sinne väliin mahtui. Mutta kuitenkin. Miksi oi miksi, minun mielestäni viikonlopusta voi nauttia vain syömällä EPÄTERVEELLISIÄ ruokia ja juomia??? Nyt vieläkin kaapissa on esim. juustosnackseja ja karkkia, ja onhan ne sieltä syötävä pois, ennen huomista paastopäivää, etteivät ole kiusausta aiheuttamassa. Eli sekin vielä, että herkkuja on pitänyt ostaa liikaa, enemmän kuin edes jaksettiin syödä. Huoh.
Itseinho ja katumus nyt päällimmäisinä tuntemuksina. Juuri ne tunteet, jotka ovat aina saaneet uskomaan, ettei minusta ole tähän tai mihinkään, ja saaneet aikaan luovuttamisen. Nyt minun pitäisi kasata itseni. Nousta surkeasta olotilasta ja niin edelleen. Huomenna on suunniteltu paastopäivä, sellerinvarret ja muut sitä varten hankittuna. Ja toisaalta pitäisi kai vähän yrittää olla tyytyväinen siitä, että kaikesta huolimatta kävin tänä aamunakin vesijuoksemassa tunnin. Huoh taas. Jospa se tästä. Uusi viikko ja niin edelleen.
Tunnistan itsessäni tuon saman kumman ajatuksen, ettei viikonlopusta voi muka nauttia muuta kuin syömällä epäterveellisesti. Esimerkiksi sunnuntaina olin bussissa matkalla ravintolaan syömään esikoiseni kanssa. Viikonloppu oli mennyt syömisten suhteen oikein hyvin. Matkalla ravintolaan harjoittelin tilausta mielessäni: Lihaa / Kalaa / Kanaa ja kasviksia. Olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, joten perunat pitää jättää tilauksesta. Se on äärimmäisen vaikeaa, sillä rakastan rasvaisia ja suolaisia ranskalaisia perunoita! Hetkeksi mieleeni juolahti, että antaapa mennä tämä sunnuntai-ilta! Hetkeksi annoin itselleni luvan tilata ne ranskalaiset ja jälkiruuan sekä hakea vielä mässyt kaupasta kotimatkalla. Voi mikä ilon tunne!!!! Koko päivä kirkastui ihan täysin. Aurinko alkoi paistaa. Linnut alkoi laulaa. Mikä ihana päätös: Saan syödä epäterveellisesti ihan koko päivän! Siihen asti viikonloppu olikin ollut harmaa ja masentava: Tiukka ruokavalio piti siitä huolen. Jostain sain sitten potkua pyörtää päätökseni mässäilystä. Taisin muistaa sen, miten hyvistä päätöksistä sitten kertyy kuitenkin sellaista pitkäaikaista iloa. Pysyin siis ruokavaliossa ravintolareissun ja koko illan. Nyt saan ehkä kirkkaamman kruunun!!! Mutta mekanismi on tämä. Syömispäätökset säätelevät tunteita.
VastaaPoistaVoi vitsi, kuvaat juuri niin hyvin tuota ihanaa ratkeamisen hetkeä. Meille kävi juuri noin kaupassa. Ostokset jo lähes tehtynä, kassoja lähestyttäessä yht'äkkinen nyrjähdys päässä; "antaa olla nyt tämän kerran, olen ansainnut tämän, minun kuluu saada syödä mitä haluan, ainakin vielä tämän kerran". Ja välitön mielialan kohoaminen, riemastuttava viikonloppufiilis, iloisia hymyjä ja hauskaa vitsailua. Huoh. Kuinka helppo on hetkeksi unohtaa järki ja hyvät valinnat. Tai olivat ne järkevät ja hyvätkin valinnat siellä kärryissä, ne vain eivät päässeet suunnitelluille kohdille ruokalistassa. Mitä tälle asialle oikeastaan pitäisi tehdä? Olen oikeasti aika neuvoton tämän asian kanssa!
Poista