keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ensimmäinen askel tiellä kohti leikkausta

Tänään tuli pieni muutos suunnitelmiin, kun työterveydestä soitettiin ja ilmoitettiin että perjantainen lääkärinaikani pitää perua jonkin aikataulumuutoksen vuoksi. Kerkesin jo ajatella että niinpä tietenkin, aikani menee vaikka kuinka pitkälle tulevaisuuteen, mutta uusi aika olikin jo tänään! Yhtäkkiä se tuntui vähän jännittävällekin, vaikkei kyse ollutkaan kuin parilla päivällä aikaistumisesta.

Lääkäri oli oikein mukava ja ymmärtäväinen, helppo oli jutella. Puhuttiin läpi koko historiani liittyen laihduttamiseen ja lihomiseen. Siitä kuinka alunperin lihominen alkoi siitä kun laihdutin niitä muutamaa ylimääräistä kiloa, ja jouduinkin sitten loputtomaan kierteeseen, joka on tuonut nyt tähän. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että kuulun laihdutusleikkausten kohderyhmään, ja että juuri minä voisin siitä hyötyä. Lupasi siis tehdä lähetteen eteenpäin. Nyt sovittiin, että teen kaikkeni pudottaakseni omin voimin painoani tässä odotellessa. Verikokeisiin teki lähetteen myös, ja varmuuden vuoksi sydänfilmiä ja semmoista myös.

Nyt on ihan tyytyväinen mieli. Tuli semmoinen olo, että jos vain fyysisiltä ominaisuuksiltani, sairauteni ja vaivani huomioonottaen leikattavaksi sovin, niin kyllä sitten varmasti leikkaukseen pääsen. Ja toisaalta jos jotain tulee ilmi semmoista että leikkauksen estää, niin sitten on keksittävä muuta. Vähän puhuttiin siitäkin, että mitä tehdään jos seinä nousee vastaan. Mutta katsellaan nyt mitä tapahtuu.

Käväisin tänään vaa'alla työpaikalla. Kotona minulla ei vaakaa edes ole. Lukema oli lähtenyt laskusuuntaan, eli paastopäivät näyttävät toimivan. Mutta jotenkin näin pian en osaa kuitenkaan ajatella sitä painonputoamisena, ja tuntuisi tyhmältä päivittää tuonne painoihin mitään. Ehkä kerran kuussa olisi sopiva. Taipumusta hötkyilyyn minulla kyllä on, mutta tiedän että tämä projektini on nyt semmoinen, että on pakko hillitä halua saada isoja tuloksia hetipaikalla nyt. Ja  turhan tiheä vaa'alla pomppiminen vain ruokkii kärsimätöntä minääni. Nyt tarvitsen ennenkaikkea sitkeyttä, en hötkyily-mielialaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)