Vihdoin uutisia...

Pitkä hiljaisuus blogin suhteen on taas ollut. Mutta kyllä minä täällä vielä olen! Ja nyt sain itseni kirjoittamaan, kun on ihan kunnolla kerrottavaa. Nimittäin bodylift- (tai runkoplastia, kuten lääkäri sanoi) roikkoleikkaukseni päivämäärä on selvillä, ja se onkin jo 25.4. Kolmen viikon päästä! Tämän viikon torstaina on esikäynti, eli hyvin pian tiedän lisää.

Hieman huolta on aiheuttanut se, että olen ollut tosi pitkään kipeänä. Ihan todella kipeä, keuhkot huonossa kunnossa, poskiontelotulehdusta jne. Astman oireet alkoivat tosi voimakkaina, vaikkei aikaisemmin ole astmaa ollut. Poskionteloltulehdus taustalla varmasti vaikutti, mutta nyt on huuhdottu ontelot puhtaiksi, jospa nyt kerkeäsin kunnolla parantua ennen leikkausta. Edellen on hieman ääni huonona ja poskiontelot erittävät, mutta en koe kipeä olevani kuitenkaan. Peukut pystyyn että olisin oikein hyvässä kunnossa kolmen viikon päästä!!!

Onhan tässä muutakin tapahtunut. Alkuvuodesta vedin tiukan kuuden ruokavalion Fitfarmin mukaan, ja sain painonkin hiukan laskemaan. Kummallista muuten, prosessin aikana pitkään aina oikein odotti että pääsee päivittämään painonsa tuonne seuranta-sivulle, ja nyt on pitkään ollut liian korkea paino siellä. Pitäisi katsoa mitä se tarkalleen nyt on. Joka tapauksessa sain täyteen -60kg-lukeman, joka oli jonkinlainen unelma minulle. Wuhuu! :) Ei se paino sinne alimpaan lukemaan suostunut jäämään kyllä, että pitäisi kai hyväksyä että minä nyt olen tämän kokoinen kuin olen. Luultavasti 85-86kg tällä hetkellä, hetkeen en ole tosin vaa'alla käynyt.

Minä lupasin niitä kuvia. Saatte ne kyllä, kunhan keretään kuvailemaan. Vähän hirvittää ajatus maharoikkojen kuvaamisesta, mutta kyllä minä ne otan. ;)

Joululahja

Sain tänään parhaan joululahjan. Kävin plastiikkakirurgin vastaanotolla roikkoarviossa. Pelkäsin että joudun vielä laihduttamaan tai jotain muuta negatiivista. Ei olisi tarvinut. Minut leikataan. Pelkkää abdominoplastiaa meinasi, se kuulemma on se minkä saa sääntöjen mukaan tehdä. Sanoin, että haluaisin bodyliftin, kun selkäpuolellakin on niin paljon ylimääräistä nahkaa. Tutkittuaan selkäpuolta totesi, että no kyllä sinä enemmän bodyliftistä hyödyt, tehdään se!!!

Käsiä ei saa leikata, ellei haitta ole erittäin erittäin suuri. Ja minun alliroikkoni ovat kuulemma sitä ajatellen vaatimattomat. Mutta rinnat. Ne voidaan korjata. Vaikka en pyytänyt. Mutta sanoin, että on ongelmia niskahartiaseudun ja roikkuvien rintojen kanssa, sekä "kainaloläskien" kanssa. Sanoi, että koska rinnat ovat näinkin suuret, ne voidaan leikata nimikkeellä rintojen pienennysleikkaus ja perusteena niskahartiaseuden ongelmat.. Pelkkiä kohotuksia ei saa tehdä.

Minä saan uudet tissit! Ja litteän mahan! En voi käsittää. Aikataulusta arvioi sen verran, että keskivartalo leikattaisiin kevättalvella, ja rinnat ehkä syksyllä. Ja lupaan siis, että kuvaan ennen leikkauksia roikkoni. :)

Ihanaa ja lämmintä joulua jokaiselle! <3

Kaksi vuotta leikkauksesta

Pitkä aika taas vierähtänyt ilman kuulumisia blogiin. Aika vain tuntuu menevän niin nopeasti, ja toisaalta elämä tuntuu asettuneen tämän lihavuusleikkausasian suhteen niin tuttuihin uomiinsa, ettei muka kirjoitettavaa tunnu olevan. Vaikka ei se oikeasti ehkä ihan niin ole edes, kyllä nämä asiat päässä pyörivät aina vähän, ja kyllä minulla vähän nyt uutisiakin on.

Kuukausi sitten tuli kaksi vuotta leikkauksesta täyteen. Wow. Silloin ennen leikkausta tuntui, ettei aika kulu millään, ja leikkaus "ei ole koskaan", kun vain odotti ja odotti. Ja tuntui muita jo leikattuja katsoessa, että itse en koskaan pääse tuohon vaiheeseen. Ja nyt minä olen tässä. Menossa ensi kuussa plastiikkakirurgin arvioitavaksi, että mitä korjaillaan. Huh.

Kontrollissa kaikki vaikutti olevan ihan hyvin. Verikokeiden tulokset olivat kaikki muut oikein hyviä, hieman rauta-arvot vain matalanpuoleisia. Mutta siinä ei ole mitään uutta, eikä leikkauksestakaan johtuvaa. Ravitsemusterapeutilla käydessä ilmeni ne pienet ongelmat syömisessäni, eli hieman liiallinen herkkujen syöminen ja toisinaan hiukan liian isoiksi kasvavat annoskoot. Näiden myötä pientä hypoilua ja/tai dumppaustakin on välillä tullut, ihan omaa typeryyttä. Maha on selvästi leikattu edelleen, pää ei. Eli hyvällä ja oikealla syömisellä olo on hyvä, huonolla huono. Luulisi että oisi helppoa!

Paino on hieman pudonnut, mistä iloitsen kovin. Näköjään se putoaisi, jos jaksaisin oikein tarkasti syödä ja olla. Mutta senhän tiedämme, etten jaksa, ainakaan koko aikaa. Ammattilaiset tosin olivat sitä mieltä, että on ihan ok elää niin kuin minä nyt elän, kunhan pidän huolen siitä, ettei paino ole vuoden päästä noussut, eikä kahden, eikä kolmen, neljän, jne... Niinpä niin! Loppuelämä olisi elettävänä, nöyränä on pysyttävä.

Mutta siitä plastiikkakirurgille menosta. Minähän olin alkujaan sitä mieltä, etten mihinkään korjausleikkauksiin edes halua mennä. Noh, en ehkä silloin vielä tajunnut, kuinka pahasti ne nahka tosiaan jää roikkumaan, kun paino putoaa paljon. Minusta ei vaatteet päällä näe roikkoja niinkään, mutta kyllä niitä on, joka paikassa. 2v-kontrollissa lääkäri oli sitä mieltä, että korjattavaa olisi vaikka kuinka paljon, jopa niin paljon että hieman hämmennyin. Eri asia on sitten tietenkin että mitä sanoo itse kirurgi. Eilen tuli aika, ja se on aatonaattona sopivasti. Saanen joululahjaksi leikkauspäätöksen??
Harkitsen roikkojeni kuvaamista tänne blogiin, niin että sitten voisi tulevaa leikkaustulostakin katsella ja vertailla. Mutta se ei ihan helpolle tunnu. Katsotaan nyt. Edistyskuviakaan en ole moneenkymmeneen kiloon varsinaisia ottanut, olisi ihan mielenkiintoista ottaa ne. Laitan nyt tähän alle kuitenkin yhden kuvan minusta tällä hetkellä.