Jossain aikaisemmassa tekstissäni mainitsin nuo portaat kotitalossani. Olen alkanut päivittäin ainakin alas menemään portaat kävellen (8-kerroksinen talo), ja ylöspäinkin pyrin ainakin muutaman kerrosvälin kävelemään. Mutta pakko myöntää, vaikka hävettää, että tällä painolla ihan oikeasti portaiden nouseminen on niin kamalaa, että olen toistaiseksi luovuttanut neljännessä kerroksessa. Toisaalta, ehkä tässä on myös hyvä keino nähdä sitten kunnon kasvu jossain vaiheessa, toiveikkaana ajattelen.
Toinen jokapäiväiseen arkeen lisäämäni juttu on venyttely. Olen ottanut tavaksi työpäivän aikana pitää pari muutaman minuutin venyttelyhetkeä, ja illan vielä myös. Nämä ovat minulle tärkeitä ihan oikeasti, koska minulla on taipumusta jumittuneisiin lihaksiin yms. Teen istumatyötä, ja viiden minuutin venyttely kesken päivän piristääkin kummasti.
Varsinaista liikuntaa olen lisännyt nyt suorastaan paljon, verrattuna täydelliseen liikkumattomuuteen. Pelkään kyseessä olevan pelkän alkuinnostuksen, mutta toivoisin oikeasti että olen löytänyt liikunnanilon ihan pysyvästi. Eilen aamulla reippailin ja heräsin 5.45 ja lähdin vesijuoksemaan ennen kahdeksaksi töihin tuloa. Olin aika ylpeä itsestäni kyllä, olen nimittäin erittäin aamu-uninen. Kaverin kanssa käyn torstaina ja sunnuntaina vesijuoksemassa, ja maanantaina kävin miehen kanssa kävelylenkillä. Voin siis sanoa, että olen alkanut liikkumaan. Voi kun saisin tästä pysyvää, niin ettei liikkuminen muuttuisi pakkopullaksi.
Liikunnan iloa minäkin yritän kovasti etsiä. Voi, miten vaikeaa se onkaan! Keväästä asti olen yrittänyt lenkkeillä, siis kävellä tai sauvakävellä. Kyllä ne kerrat on harvassa, kun lenkille lähtee hymyssä suin. Useimmiten lähtee niin hampaat irvessä. Mutta uskon, että kun oikein yrittää ja itseään pakottaa, niin kyllä siitä ainakin joku tapa muodostuu.
VastaaPoistaMuutos tehdään kuulemma 15 minuuttia kerrallaan . Sain tällaiset ohjeet keväällä. Eli 15 minuuttia esimerkiksi kävelyä päivässä riittää siihen, että pitkässä juoksussa tuosta kävelystä muodostuu tapa. Sehän olisi huikeaa, kun saisi kehiteltyä itselleen tavan liikkumiseen. Niin ettei voisi olla, ellei päivittäin pääsisi tuota kävelyä tekemään :) Eli kävelylenkkien ei tarvitse olla pitkiä ja väsyttäviä, vaan kiireisenäkin päivänä varmasti ehtii 15 minuutiksi irrottautua. Yritän.
Tuo on hyvä periaate, tuo 15 minuutin periaate. Ja hyvin lohdullinen periaate. Vesiliikunta on ainoa, joka ei ole pakkopullaa, kaikki muu meinaa olla semmoista piiskaamista. Mutta ei anneta periksi, jatketaan harjoittelua! :)
Poista