keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ihan kohta loma!

Huomisen jälkeen alkaa kesäloma. Kyllä sitä olenkin odottanut! Ja toisaalta mitä lähemmäksi se tulee, sitä epätodellisemmalle se tuntuu, niin kuin joka vuosi. Ai viisi viikkoa pois töistä??? Jiihaa! :))))

Muuten kuuluu aikas tavallista, ei mitään erityistä. Reumalääkityksiäni muuteltiin reumakontrollin yhteydessä, aloitettiin Trexan nyt viimein, tavoitteena päästä kortisonista jossain vaiheessa kokonaan eroon. Luuston tiheysmittauksessa kävin ensimmäisen kerran, se olikin ihan aiheellinen kun kuitenkin kuusi vuotta olen kortisonia putkeen syönyt. Onneksi ei kuitenkaan osteoporoosista mitään merkkejä ollut. Trexanin aloitus on vähän jännittänyt, kuitenkin omalla tavallaan kova lääke kyseessä. Lievää pahoinvointia on ollut parina päivänä aina lääkkeenoton jälkeen, mutta toistaiseksi ainakin ihan siedettävää. "Sisäänajovaihe" on menossa nyt, eli pienellä annoksella aloitettiin, eilen nyt sitten ensimmäisen kerran otin sen varsinaisen annoksen, mihin on tarkoitus jäädä. Saapa nähdä tuleeko oloja enemmän. Onneksi vain kerran viikossa otetaan lääke.

Salitaukokin tässä päättyi, ja varovasti olen tuos iskias-episodin jälkeen liikunnan pariin palaillut. Oikean jalan varpaat ovat vieläkin ihan voimattomat, mutta rauhallisesti tehtynä pystyn kyllä salilla lähes kaikkea tekemään. Juoksumattoa kokeilin, kaksi minuuttia hölkkäsin, ja heti sen jälkeen sääressä tuntui tuttua hermokipua. Eli juokseminen ei ole minun juttuni, ei ainakaan nyt tässä kohtaa elämää. Harmillista sinänsä, kun juuri nyt se olisi tuntunut mukavalle. Täytyy tehdä kävelylenkkejä ja salilla "tyytyä" crosstraineriin, jossa tärähdystä rankaan ei tule. On muuten hauska ollut huomata kuinka kunto on kasvanut sitten viime syksyn. Kun Elixiaan liityin, jaksoin crosstrainerilla tehdä muutaman minuutin, nyt menee vaikka tunti. Ennemmin tulee pitkästyminen kuin voimien ja kunnon loppuminen. Aika ihanaa. :)

Syöminen ja paino, hmm. Paino on pysynyt kasilla alkavana, mikä on varsin mukavaa. Mutta en voi sanoa että syöminen olisi ihan esimerkillistä ollut. Perussyöminen kylläkin on hyvää, ja se varmasti pelastaakin paljon. Kuitenkin esim. jäätelöä tulee näin kesällä syötyä hieman turhan usein. Vähän meinaa ärsyttää, kun tekee niin usein mieli kaikkea. Mieliteot siis ovat kyllä täysin ennallaan, siis verrattavissa aikaan ennen leikkausta. Että itsekuria tarvittaisiin kuten ennenkin. Välillä sitä on, välillä ei. Tasapainoilua tämä elämä hyvin pitkälti on. Onhan se kuitenkin helpompaa ehkä nykyään, kun ei mahaan kuitenkaan mahdu niin paljon kerralla, että heti ei isoa vahinkoa pääse tapahtumaan. Mutta olisi kyllä hirveän kiva jos ei tarvisi mielitekojen perässä juosta ollenkaan. Vaan eipä auta, opeteltavaa on aina vain ja edelleen.

Jees, siinä kuulumisia hieman tältä erää. Oikein ihanaa ja aurinkoista juhannusta ja kesää kaikille lukijoilleni!!!