Minua harmittaa. Ei nyt välttämättä kovin kovasti ja vakavasti, mutta vähän kuitenkin. Tämä iänikuinen ongelma, viikonloppusyöminen. Niin kuin sanoin eilen, ei kaikki mennyt ihan penkin alle, siis että olisin voinut syödä paljon enemmänkin, jos olisin ihan täysin "vapaamieliseksi" heittäytynyt. Mutta silti maanantain paino oli selkeästi enemmän kuin perjantaina. Viime viikolla paino käväisi jo 138-alkuisena, mutta eilen se oli taas 140-jotain. Ärsyttävää. Tiedän kyllä, että jos syön herkkuja ja juon alkoholia, paino nousee. Mutta kun en haluaisi! Ja toisaalta haluan juurikin olla ihan vapaasti viikonloppuna. Enkä osaa päättää kumpaa haluaisin enemmän, huoh. Tai kyllä minä tiedän kumpaa haluan, mutta tuntuu etten pysty siihen.
Olen tässä miettinyt, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen, radikaalimpi on se, että toinen paastopäivä olisi viikonloppuna. Se rajoittaisi kaloreiden saamista paljon enemmän kuin ollessaan arkipäivän kohdalla. Mutta se tuntuu kyllä varsin epämiellyttävälle. Toinen, lempeämpi, mutta tavallaan yhtä vaikea vaihtoehto on se, että laskisin viikonloppupäivien kalorit, ja pysyttelisin kohtuudessa, eli esim. alle 2000 kalorin. Vaikeaa siinä on se, että siihen määrään saa kyllä syödä jo monenlaista, mutta sitten kuitenkin pitää osata lopettaa ajoissa.
Ehkä pidemmän päälle olisi oikeasti järkevä kokeilla sitä että opettelisin viettämään viikonloppuja siten, että syön kohtuullisesti mutta samalla vapaasti. Eli jokunen viikonloppu kannattaisi varmaankin Kiloklubin ruokapäiväkirjaan merkkailla ja pyrkiä pysyttelemään tuossa parissa tuhannessa. Ehkä se helpottaisi, kun näkisi oikeasti miten silloin saisi syödä. Nythän minulla jotenkin ei ole käsitystä siitä, huomaan. Mieheni on onneksi samoilla linjoilla, eli valmis muuttamaan viikonloppukäyttäytymistämme. Voisihan sitä sitten joskus harvemmin sitten viettää vaikka yksittäistä iltaa, jolloin voisi syödä ja juoda vielä vapaammin. Tai jotain.
Huoh. Jossain määrin epätoivoisia ajatuksia nämä. Tai en minä tiedä, ovatko. Tulee kuitenkin mieleen, että tarvitsisin todellakin pikkumahan, johon ei mahtuisi niin paljon kaikkea. Ja silti tiedän, että oikotietä onneen ei ole, vaan minun on tämä tie todellakin tarvottava kokonaan, opeteltava syömään ja olemaan syömättä sopivasti. Malttia, malttia siis, sanon itselleni. Tai ainakin yritän.
Nyt pitää vaan ottaa tilanteesta ja mielihaluista selkävoitto ja tahtoa muutosta! Asenne ratkaisee. Kun itsellä on tavoite kirkkaana mielessä, kiusauksistakin voi selvitä. Minä herkkuhiiri olen hyvä esimerkki siitä :) Kiinnitä huomiota proteiinien määrään, että kylläinen olo pysyy yllä, silloin ei tule niin mätettyä ylimääräisiä ja etsi kevyempiä herkkuja, joiden syömisestä saat kuitenkin sen syömisen nautinnon. Oletko kokeillut esim. porkkanaa, kukkakaalia yms. kermaviilidipin kanssa? parempaa kuin sipsit! Tsemppiä!
VastaaPoistaOlet Matamiina ihan oikeassa. Tässä nyt testaillaan sitä olenko tosissani vaiko en. Ja olenhan minä, haluan olla! Ja juuri näin on tarkoitus tehdä, että viikonloppuna kunnon ruokaa ja huomio proteiiniin ja sitten kevyempiä herkkuja. Ja vihannesdippiä on suunnitteilla myös. :) Nämä ovat periaatteessa ihan tuttuja asioita vuosien takaa, kun pitkään pudottelin painoa. Mutta mutta, yhtään helpommaksi se ei tee asioita silti. Mutta työskentelen itseni kanssa ankarasti.
Poista