Liikuntaa paastopäivänä

En ole vielä kertaakaan aikaisemmin harrastanut varsinaista liikuntaa paastopäivänä. Nyt kun elimistö tuntuu itse paastopäivät aika hyvin sietävän, eikä enää tule semmoista heikkoa oloa, päätin eilen kokeilla. Juuri ennen uimahalliin menoa söin banaanin, ja uimahallin jälkeen pikkuruisen päivälliseni. Ja homma toimi! Vesijuoksin tunnin, vessassa piti rampata välillä, paastopäivän iloja tuo. Mutta jaksoin hyvin. Lähes tyhjä uimahalli (syysloman vuoksi, luulen) houkutti kovasti, ja vielä venyttelin altaassa ja vähän uinkin lopuksi. Ja se mikä oli ehkä tässä hienointa, niin jotenkin tuo liikunta teki semmoisen tsemppiolon, että mikään ei edes huudellut kaapista illan mittaan. Loisto paastopäivä siis! :)

Tuosta vaa'alla joka aamu käymisestä taas. Kyllä tosiaan on erikoista miten paino voi vaihdella. Eilen aamulla meinasin hyppiä seinille, kun paino näytti taas 141 ja jotain. Tänä aamuna paino oli 138.2. Uskomattoman suurta vaihtelua. Ja vaaka itsessään on varsin luotettava, toistettaessa tulee aina sama tulos. Eli kyse on minun ominaisuudestani. Tiedän että perussairauteni kerää nestettä kroppaan, ja toisaalta taas paastopäivä ja etenkin vesijuoksu (tai yleensäkin vedessä oleminen) saa nesteet liikkeelle. Eli jos aion käydä vaa'alla joka päivä, niin ei todellakaan kannata repiä pelihousuja vaikka välillä näyttäisi enemmän. Toisaalta on kai kiva edes välillä nähdä alhaisempia lukemia, kuin että jos kerran viikossa vaa'alla käydessä sattuisikin juuri olemaan se turvotuspäivä! Nyt tavoitteena on saada se paino jäämään sinne alle 140:neen tukevasti, en enää jaksaisi sitä nelosta siinä katsella millään.