Uusi viikko taas, ja maanantain paastopäivä jälleen paikallaan. Menneenä viikonloppuna vietettiin lapseni syntymäpäiväjuhlia, enkä edes yrittänyt kieltäytyä herkuista. En halua perustaa painonpudotustani siihen, että kituutan ja taistelen silloin kun on oikeasti juhlaan aihetta. Vaikka se sitten hidastaakin painon putoamista. Joskus kuulee lahduttajilta, että ovat kokonaan jättäneet juhlia väliin sen vuoksi, että ovat laihdutuskuurilla. Aika kamalaa, kuinka niin voisi elää? Itsellä on ajatus, että kuukauden päästä vietän seuraavan syömisten suhteen "vapaan" viikonlopun, kun on pikkujouluja ja semmoista. Siihen saakka pyrin viikonloppuisin noudattamaan 1800-2000 kcal:n systeemiä.
Viikonloppu oli muutenkin ihana. Saatiin olla myös ukkelin kanssa pitkästä aikaa ihan kahdestaan perjantaina ja lauantaina. Hyvää ruokaa, perjantaina caesar salaattia ja lauantaina juustoista ratatouillea, ja hiukan (no ehkä vähän enemmänkin kuin hiukan... ) punaviiniä jne. Edes leipominen ja siivoaminen juhlia varten eivät stressanneet mitenkään, vaan oli varsin mukavaa.
Tämä viikko taas asettaa minut saman haasteen eteen kuin pari viikkoa sitten. Eli olen iltaisin yksin, tai no lapsen kanssa, mutta ei hän minun paastopäivistäni osaa mitään sanoa tai ajatella. Mies on iltavuorossa, ja tunnen itseni heikommaksi. Vaikka viimeksi meni ihan hyvin kyllä. Silti vähän jännittää kuinka yksin kotona pärjään, varsinkin kun jääkaapissa on valkosuklaa-puolukka-hyytelökakkua, kinuskikakku, joulutorttuja. Huono puoli juhlissa tämä, että kaikkea jää kaappiin. Kutsuin kyllä yhden ystävän tänään syömään herkkuja, ja hän tietää että minulla on tänään paastopäivä. Jospa se auttaisi minua pysymään kaidalla tiellä.
Yksi ikävä asia. Minua on vuosia aina ajoittain vaivannut issiasvaiva. Nyt jo muutaman viikon se on pyrkinut päälle, mutta aina jollain konstilla olen sitä saanut vaimenemaan. Ankaralla venyttelyllä, hierojalla käymällä. Nyt tänään vaiva on pahana, jo heti aamusta. Ei saisi istua pitkiä aikoja, mutta minkä teet, kun on istumatyö. Pelkään kauheasti että selkä paukahtaa kunnolla kipeäksi. Nyt kiristys on pakarassa ja takareidessä, vähän pohkeeseenkin vetää. Viime vuonna joulunaika meni minulta ihan selkäkivun kanssa kärvistellessä, en pystynyt tekemään juuri mitään selkäni vuoksi. Nyt täytyy yrittää saada aikaa huippuhyvälle hierojalleni, joka osaa käsitellä minua juuri oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)