Eilen illalla mietin taas laihdutusleikkausta. Ja tällä kertaa leikkaus taas tuntui kauhean pelottavalle kaikessa lopullisuudessaan, enkä ollenkaan ole varma uskallanko ja haluanko. Onneksi vielä ei tarvitsekaan, ja voi olla että joku sanoo minulle, ettei sinua voida leikata vaikka haluaisit. Mutta jos kuitenkin siihen pääsisin, uskaltaisinko?
Luin taas jotain blogia jota en ollut aikaisemmin lukenut, ja yhtäkkiä alkoi pelottaa kaikki mahdollinen. Ja huomaan kyllä toivovani, että oppisin olemaan kunnolla muutenkin, eikä tarvisikaan leikkausta tehdä. Mutta miten se nyt olisi mahdollista? En ole oppinut ennenkään, mikä nyt oisi toisin? Jos saisinkin kiloja karistettua paljon, kuinka estäisin sen etteivät tulisi takaisin? Muulla kuin että minun mahani olisi niin pieni, etten pysty syömään itseäni ainakaan helposti takaisin lihavaksi. Huoh. Miksi pitää olla tämmöinen suursyömäri pohjimmiltaan?
Tällä hetkellä tosiaan tuntuu siltä, että en haluaisi että minun mahastani leikellään mitään pois. Huomenna saattaa tuntua jo toiselle. Enkä minä haluaisi sitäkään, että loppuelämäni itseni kanssa joudun taistelemaan, pitämään ikäänkuin itseäni kurissa koko ajan. En tiedä. Toisaalta hirvittää sekin, kun monilta leikatuilta on vaadittu ihan hirmuisia pudotuksia ennen leikkausta, kymmeniä kymmeniä kiloja. Jos siihen tuosta vain pystyisin, miksi edes tarvisin leikkausta? Ai niin, siihen etten liho takaisin. Mutta kuitenkin. Minun tekisi tänään mieli jänistää. Enkä tietenkään jänistä tässä vaiheessa, vaan menen joulukuussa rasitsemusterapeutille ja lääkärille. Jos jotakin apua on mahdollista saada, niin haluan kyllä kaiken. Vaikka ei leikattaisikaan.
Jos jollain joka tätä lukee, on jotain järkevää sanottavaa näihin ajatuksiini, niin haluaisin kyllä kuulla. Rohkeasti kommenttia jooko? :)
Asioissa on aina puolensa ja puolensa.... Mulla painoi terveydelliset syyt ja sukurasitteet niin paljon, että päätin uskaltaa. Mulla kaikki on mennyt tosi helposti ja kaikinpuolin hienosti, enkä kertaakaan ole katunut leikkaukseen lähtöäni. Paino nyt ei putoa niin vauhdilla leikkauksen jälkeenkään, mutta ihan kohtuullisesti sekin on kuitenkin alaspäin mennyt. Kilo viikossa on hyvä tahti.
VastaaPoistaUskalla edes kokeilla, perääntyähän voit vielä milloin tahansa, jos siltä alkaa tuntua. En mä nyt tiedä oliko tää toivomaasi "järkevää", mut kirjoitinpahan kuitenkin ;)
Näitä juuri haluan kuulla, kiitos. :) Ja tuo kilo viikossa siis tosiaankin on hyvä tahti, ei sen nopeampi painonpudotus olisi kai hyväksikään pidemmän päälle, menisi vain lihaksetkin kokonaan.
PoistaSuoraansanottuna haluaisin kuulla kaiken, siis minkälaista on leikkauksen jälkeen. Onko oikeasti niin, ettei voi yhtään juoda samalla kun syö? Onko maha kipeä? Häipyykö mieliteot? Jääkö maha pahan näköiseksi? Tuleeko aina ummetusta? Oksettaako helposti? Voiko juoda ison lasillisen juomaa kerralla? Tunteeko nälkää leikkauksen jälkeen? Haluaisin kuulla kaiken. Että jos jaksat keroilla vaikka omassa blogissasikin, niin luen enemmän kuin innolla!
Mä vastaan tässä sen verran, että yleispäteviä vastauksia näihin kysymyksiin ei ole. Leikkaus toimii eri ihmisillä hyvin erilailla. Toiset voi vähän juoda ruuan yhteydessä, toisilla se dumppaa heti. mä pystyn ainakin vähän juomaan samalla, siis tyyliin pari huikkaa. Mut enempi juominen ei oo hyväksi, koska se venyttää turhaan sitä pientä mahapussukkaa. Mulla ei ollut maha kipeä juurikaan, kotona otin pelkkää panadolia n. viikon ajan leikkauksesta ja sen jälkeen ei oo tarvinnu mitään. Maha ei jää pahan näköiseksi, 5 pientä reikää vain ja ainakin mulla parani tosi nopeasti ne, kiitos varmaan protskupitoisen ruokavalion :) Ummetus on tosi yleistä, mutta samoin myös se toinen ääripääkin; ripuli :) Jos syö liikaa vaikka makeaa, mulle tulee siitä etova olo, mutta varsin oksettavaa oloa mulla ei oo viel ollu. Tosin leikkauksestaki vasta 3 vkoa. Mulla ei vielä ainakaan ole ollut nälän tunnetta, mutta joku sellainen "tarve syödä", mut varsinaista nälkää ei ole. Makeaa tekee ainakin mulla mieli vanhaan malliin, mutta vain ajatustasolla. Pala tummaa suklaata riittää ja joskus tuntuu että siinäkin on liikaa :)
VastaaPoistaKiitos Matamiina näistä. :) Sinä olet oiva esimerkki kyllä siitä, kun asiat on menneet hyvin. Ehkä minäkin uskallan luottaa siihen, että jos leikkaukseen pääsen, niin jatkokin sitten sujuu.
PoistaMinulla on tuolla blogi http://laihdutusleikkaus.vuodatus.net/ siellä löytyy minun matkaani leikkaukseen ja sen jälkeistä elämää.Teksti on kyllä välillä hiukan kovaa leikkaukseen menijälle sillä minulla on ilmennyt vaikeuksia kaikenlaisia mutta silti päivääkään en kadu! Tsemppiä sinulle ja Voimia muuttuviin mietteisiin,niitä on jokaisella =)
VastaaPoistaKiitos Seija tästä. Olen kyllä joskus blogiasi lukenut, hiukan kyllä pelottavaakin mitä olet joutunut kokemaan. Mutta se rohkaisee, ettet siltikään kadu mitään. :)
Poista