maanantai 3. helmikuuta 2014

Melkein puoliväli...

Huomenna tulee enekuurin puoliväli, sen jälkeen ollaan voiton puolella.Painoa on nyt tippunut 6.5kg jo, joten enköhän aika helposti tavoitteeseeni pääse. Huimalta tuntuu tuo nopea painonputoaminen, melkein tuntee kehossa sen pienenemisen. Koskaan ennen en ole tämmöistä kokenut, ja kieltämättä se motivoi kyllä noudattamaan ohjeita. Päivä päivältä löystyy vaatteet päällä, ja kaapeista löytyy "uusia" vaatteita mitkä mahtuvat taas päälle, tai näyttävät paremmilta nyt. Liian isojen pinokin kasvaa koko ajan, ja voi että nautin siitä!!!

Juhlat meni viikonloppuna ihan hyvin, mihinkään en sortunut, tai no, voiko kahviin laittamani maitotilkan laskea sortumiseksi? Se mahtui päivän kaloreihin ihan hyvin, alakanttiin jäi silti syömiset silloin. Hiukan tunsin itseni typeräksi muiden syödessä herkkuja, mutta selvisin kuitenkin. Vessassa salaa kävin oman juomani juomassa, heh.

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pidemmälle lenkille enen aikana. N. tunnin lenkki meni muuten ihan hyvin, mutta sen jälkeen iski kauhea pyörrytys ja heikotus. Maailma kieppui ja maan vetovoima veti puoleensa niin, että jouduin keittiönlattialla istumaan pitkän aikaa, kun juomista menin hakemaan. Mietin että taidan itseni armahtaa nyt isommasta liikunnasta, tuo olo ei ollut kyllä lainkaan miellyttävä mikä lenkin jälkeen tuli. Kerkeää sitä liikuntaa harrastaa sitten parin viikon päästäkin.

Jossain vaiheessa haaveilin että jatkaisin eneä pidemmälle kuin on varsinainen vaatimus. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että en jatka. Vaikka periaatteessa tämä sujuu ihan hyvin, ei mitään suuria ponnisteluja vaadi, eikä nälkä ole, niin silti en. Tämä nimittäin jotenkin käy hermojen päälle kauheasti. Pinna on ihan älyttömän lyhyt, ja ihan turhanpäiväisistä asioista huomaan esim. lapselleni tiuskivani. Poika on monta kertaa kysynytkin, että miksi olet koko ajan vihainen. Enkä tavallaan siis edes ole, mutta jotenkin vain kiristää hermoja ja tulee vähän tympeästi vastattua. Vähän niinkuin oisi pms-oireita koko ajan! Päätin siis, ettei tämän painonpudotuksen kanssa ole niin kiire, että pitäisi nyt kiduttaa koko perhettä eneilyllä enempää. Vaikka nopeat tulokset omalla tavallaan houkuttaisivatkin.

10 kommenttia:

  1. Hienoa, niin nopeasti se aika menee onneksi. <3 Ja tosi hyvin paino pudonnut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi menee niin ja putoaakin, ei tätä huvikseen kyllä viitsisi tehdä! :)

      Poista
  2. Hienosti oot jaksanu, mulla alko nyt toinen viikko eneä. Ootko sä korvannu noita pusseja esim. salaatilla. Mä oon jo kyllästyny hiukan noihin pirtelöihin ja viikonlopusta asti oon tehny sillain että oon töissä juonu kaks pirtelöä ja sit kotona kiloklubista kattonut kalorit ja tehny jonkun salaatin tonnikalalla/broilerilla tms., parsakaalia, kukkakaalia. Alle 800 on kalorit kuitenki jääny joka päivä. Se on tuntunut paljon miellyttävämmelle nyt kun saa "oikeetakin" ruokaa välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon korvannu suolaisia joo. Mulle maistuu pirtelöt kyllä, mutta suolaset ei. Ja niiden tilalla olen syönyt esim. salaattia tonnikalalla tms. Kunhan kalorit pysyy siinä alle 800, eikä syö mitään hiilaripitoista, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Onko sulla paino lähtenyt hyvin laskuun?

      Poista
    2. Ekalla viikolla lähti neljä kiloa, että kai se ihan mukavasti on. Tosin massaa on niin valtavsti ettei se oo ku pisara valtameressä ;)

      Poista
    3. No onhan se hurjasti pudonnut. Ei pidä sitä kokonaismassaa niin paljon ajatella. Kilo kerrallaan ne on tiputeltava, ja paras sillä tavalla ajatellakin, ettei tunnu epätoivoiselle. Kilo kerrallaan ne on kerättykin! Tsemppiä sinne kovasti! :)

      Poista
  3. Minä en ole varsinaisesti enellä, mutta syön 800-1000 kcal/vrk. Paino tippui nyt ekaviikolla 4,4 kg. En pysty liikkumaan, eli kulutus on tosi pieni ja ikää 57, eli aineenvaihduntakin on hidastunut. Nyt viikon jälkeen sujuu jo hyvin ja tuntuu, että tätä vois jatkaa loppuelämän. Ensimmäistä kertaa sanon itselleni syöväni uutta ruokavaliota enkö ole jollain kuurilla. Mietin josko sittenkin pystyisin ilman leikkausta. Kiloja on todella paljon BM 51

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi. Kiva kun kirjoittelit. Aika sissi olet, jos meinaat tuolla kalorimäärällä pidemmän päälle jatkaa. Sitä mietin, että jos syöt perusruokaa noin vähän, niin mahdatkohan saada esim. vitamiineja yms. tarpeeksi? Varmaan kannattaa tuota asiaa miettiä, sillä tuhannen kalorin dietillä se ei ihan yksinkertaista ole. Pussikuurilla tätä asiaa ei tarvi miettiä, kun pusseihin on lisätty kaikki tarpeelliset jutut. Kannattaa varmaan ainakin ravitsemusterapeutin kanssa jutella tuosta ruokavaliosta. Tsemppiä!

      Poista
    2. Huomenta ja voimia loppueneilyyn, Olen puhunut ravitsemusterapeutin kanssa. Käytän monivitamiinia ja D-kalkkia. Jos pikkuhiljaa pystyn saamaan liikuntaa lisää kipujen hellittäessä nostan kalomäärää. Jos en onnistu jää leikkaus ainoaksi vaihtoehdoksi. Anita

      Poista
    3. No niin, hyvä sitten. Ja tsemppiä kovasti, toivotaan myös että se liikuntakin sieltä pikkuhiljaa tulee mukaan. Minulla on myös kipusairaus, joka vaikeuttaa liikkumista, en vain ole julkisesti halunnut siitä täällä sen enempää puhua. Jos haluat enemmän siitä aiheesta jutella, niin laita sähköpostia hilma.hynynen@gmail.com
      Tällä hetkellä oikeastaan vesijuoksu on ainoa laji, joka ei pahemmin aiheuta mitään ongelmia, kaikessa muussa kivut ovat ongelma.

      Poista

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)