Pallo hukassa

Olen tässä viimeisen viikon aikana pohtinut asioita ihan hirveästi. Olen lueskellut ihmisten kirjoituksia omista kokemuksista, käypähoitosuosituksia, hoito-ohjeita, kaikkea. Ja tullut siihen tulokseen, että minulle ei ehkä ihan oikeasti voida mahalaukun ohitusleikkausta tehdä. Päälimmäisenä pinnalla on pettymys siihen, että tuntuu ettei kukaan ota kokonaiskuvaa ikäänkuin haltuun, tarkoita nyt esim. sisätautilääkäriä, jonka vastaanotolla olen käynyt. Tulee mieleen, mitä muuta on unohdettu kertoa tai huomioida.

Minun kohdallani suurin ongelma on perussairauteni ja sen vaatimat lääkkeet. Kysyin kyllä lääkäriltä sairauteni vaikutuksesta leikkaukseen ja toisinpäin, mutta ilmeisesti ei osannut ajatella mitä se käytännössä tarkoittaa. Minä olen jo monta vuotta syönyt päivittäin kortisonia, kylläkin pienellä annoksella, mutta silti. On erittäin todennäköistä, että jossain vaiheessa tarvitsen sitä kuurina myös isommalla annoksella. Ja eilen löysin viitteitä siitä, että kortisoni ei todellakaan ohitusleikatulle mahalle sovi. Se ei ole mielipideasia, se on fakta. Ihan tähän tavalliseenkin mahaan olen joutunut käyttämään vatsansuojalääkettä koko sen ajan, kun kortisoniakin olen käyttänyt. Kortisoni on minun kohdallani välttämätön, jos haluan pysyä toiminta- ja työkykyisenä. Olen kokeillut sen purkamista kyllä, mutta en pysty. Syön sitä mahdollisimman pienellä annoksella, ja tarvittaessa sitten kuureina isommalla annoksella. Ja sama koskee tulehduskipulääkkeitä. Buranatyyppisiä mahani ei kestäkään kuureina, mutta Naprometinia olen todella ihan lääkärin ohjeesta joutunut syömään pisimmillään 7 viikon kuurina. Parasetamoli ei valitettavasti ole tulehduskipulääke, sillä ei jänne- ym. tulehduksia pysty hoitamaan. Kortisonia kyllä voidaan pistellä jäseniin, ja sitäkin on minule tehty, mutta silti tulehduskipulääkkeet ovat minulle tärkeitä. Voltaren toimii kyllä geelinä ja laastarina myös oikein hyvin, eli ihan täysin tablettien varassa en ole.

Tämä minun sairauteni tosiaan tuntuu nyt olevan ongelma leikkausta ajatellen. En ehkä ole valmis ottamaan riskiä, että tulee isompia ongelmia sitten myöhemmin. Tosin en ole näistä vielä ollenkaan puhunut lääkärin kanssa, ei ole aikaa kirurgille kuulunut. Mutta ohitusleikkauksen sijaan olen itse miettinyt sleeven mahdollisuutta. Siinähän mahalaukku kavennetaan, mutta ohutsuoli ja mahalaukun normaalit toiminnot säilyvät. Imeytymisen kanssakaan ei pitäisi olla ongelmia. Tiedän, että laihdutustulosta ei pidetä yhtä pysyvänä siinä, mutta haluaisin kuitenkin miettiä tämän leikkauksen mahdollisuutta. Moni leikattu on kuitenkin silläkin laihtunut tosi paljon ja pysyvästikin. Kyllähän se vaatii ehkä vielä enemmän sitä opettelua, mutta toisaalta en missään vaiheessa ole kuvitellutkaan, että leikkaus vain itsestään minut laihduttaisi. Lähinnä helpottaisi ja nopeuttaisi sitä painonpudotusta.

Tuo hiukan pienempi leikkaus siis minua kiinnostaisi. Harmittaa kun aikaa kirurgille ei ole tullut, olisi kiva päästä juttelemaan siitä. Ajattelin sitä tosian itse ehdottaa, vedoten perussairauteeni ja lääkityksiini. Ja siihen kohtaan voisin sitten sitä hypnoosiakin tueksi ajatella. En millään jaksa uskoa, että hypnoosilla ratkaistaisiin koko ongelmaa itsessään, mutta pysyvän muutoksen tukena se varmasti voisi olla hyödyllinen. Tällä hetkellä minulla ei yksinkertaisesti ole varaakaan siihen, että esim. 10x80 euroa voisin laittaa hypnoosiin, jonka tehosta ei ole mitään takeita.

Huoh. Vähän on semmoinen olo, että pakkoko sitä on olla näin tyhmä, ettei osaa syödä oikein ja elää hyvin? Ei tarvisi edes miettiä tämmöisiä, jos pystyisi vain olemaan kunnolla. Miten ihmeessä se voikin olla niin vaikeaa?! Nyt enen jälkeen en ole saanut painoa putoamaan ollenkaan, vaikka olen paastoillutkin kaksi päivää viikossa. Kai se ene jotenkin siihen vaikuttaa vielä, luulen. Ei se paino ole noussutkaan, sen kaksi kiloa nousi samantien, mutta siinä on pysynyt. Ja jotenkin tuntuu ettei voimia tiukempaan kuriin nyt ole.