Ravitsemusterapeuttikäynti 1

Huhhuh. Paljon on sulateltavaa tuon käynnin perusteella. Ja asennoiduttavaa.

Pelkoni että olisi epämukava henkilö vastassa, se oli turhaa. Tosin terapeutti vaihtuu jo seuraavalle käynnille, tämä eilinen henkilö oli lopettamassa tuossa juuri. Se oli vähän harmillista, mutta toisaalta kyllä huomasin, että nämä ihmiset varmasti tietävät mitä tekevät, että tuskin sieltä kovin kamala ihminen voi luvassa seuraavallakaan kerralla. Mitään noloa tai kamalaa ei tietenkään siellä tapahtunut, eikä minun tarvinut itseäni hävetä tms. Kaikinpuolin meni sen suhteen hyvin.

Mutta se mikä jotenkin yllätti, oli se että käynti oli todellakin laihdutusleikkausarvio, ja hyvin pitkälti laihdutushistorian lisäksi keskityttiin siihen, ja ihan sillä ajatuksella, että kuinka sitten leikkauksen jälkeen eletään jne. No joo, tietenkin siitä pitää puhua tässä vaiheessa, että voi miettiä onko itsestä siihen ja haluaako siihen sitoutua jne. Mutta silti se yllätti. Että ihan konkreettisesti minulle suunniteltiin jo ene-kuurin (!!!!!) aloituspäivä tammikuulle, joka on siis edellytys prosessissa etenemiselle. Kuukausi enellä, todellakin vain niillä sallituilla tuotteilla, ja painonpudotusvaatimus tuolle kuukaudelle oli joku 7-8 kg. Kääk. Tämä on nyt tässä vaiheessa se, joka vaatii asennoitumista aika paljon. Toivoin, että minun ei tarvisi eneillä, ja juuri sitä minun täytyy tehdä. Kuukausi. Viime viikon kokeilu ei oikein vakuuta, keskusteltiin siitä. Aloitus suunniteltiin niin että pahimmat päivät osuvat viikonlopulle. Ja tukea saan ravitsemusterapeutilta.

Toinen erittäin hämmentävä asia oli se, että jos ene-kuurini menisi kerrasta nyt hyvin, eikä mikään muukaan asia tökkäisi vastaan, minun voisi olla mahdollista päästä leikkaukseen jo kahdeksan kuukauden päästä tästä! Hurjaa. Varsinkin kun en edes tiedä varmuudella, haluanko leikkaukseen. Toisaalta kuitenkin ajattelin että lähtisin tähän prosessiin nyt, ei kai siinä sen kamalempaa voisi seurauksena olla kuin muutamia vähän tiukemmin pudotettuja kiloja, keskusteluja eri asiantuntijoiden kanssa, ja mahdollisesti jonkin terveysongelman löytyminen (esim. refluksitauti gastroskopiassa). Jos tulee vastaan jokin asia, joka leikkauksen estää, niin sittenhän minun ei tarvi mitään edes päättää.

Lähdin mukaan myös tutkimukseen, jota tehdään lihavuusleikatuille tuolla sairaalassa. Siitä saa jäädä pois koska haluaa, tai vaikka ei menisi leikkaukseen, siihen voisi jäädä mukaan ns. kontrolliryhmään. Se tietää muutamia ylimääräisiä kyselykaavakkeita, ja kolme ylimääräistä käyntiä psykologilla keskustelemassa näistä asioista. Pidän niitä keskusteluja jo niin tärkeinä, että halusin lähteä mukaan, psykologikäyntejähän ei tähän normaaliin systeemiin kuulukaan.

Nyt käytännössä siis minulla on 22.1. ene:n alkupunnitusaika, ja siitä alkaa sitten kuukauden kuuri. Viikkoa aikaisemmin pitää alkaa jo korvailemaan 1-2 ateriaa päivässä pusseilla, eli aloitusta pitäisi keventää. Voi olla että viime viikolla ainakin sen asian tein väärin, viikonloppuna kauheat syömingit, ja siitä sitten ketoosiin. Nyt lueskelen ohjeita ja yritän asennoitua ja valmistautua paremmin. Kyllä se hirvittää, että kuinka minusta siihen on. Mutta onhan monista muistakin ollut. Hirvittää sekin, että nyt joutunen asiasta kertomaan ihmisille, kun en voi syödä normaalia ruokaa. Ja se vaatimus pudotuksesta! 7-8kg kuukaudessa tuntuu kyllä hirveän paljolta,  siinä ei lipsumisia pahemmin saa olla. Mutta toisaalta on tietenkin ihana ajatus, että helmikuussa oisin sitten jo paljon kevyempi kuin nyt. Hm. Kovasti tässä on miettimistä.