Ajatuksia ennen ravitsemusterapeutin käyntiä

Tänään iltapäivällä on aika ravitsemusterpeutille. En yhtään tiedä mitä odottaa. Odotan kyllä käyntiä, mutta jännittää se, minkälainen ihminen siellä on vastassa. Toimiiko homma, osuuko kemiat yksiin. Olisi kamala alkaa tämmöistä asiaa pohtimaan henkilön kanssa, joka ei minua ymmärtäisi, ei puhuisi samaa kieltä ikäänkuin. Tämä pelottaa eniten. Toisaalta luulisi, että ko hommassa on henkilö, joka siitä jotain ymmärtääkin. Varmaan on muitakin sairaalloisen lihavia ollut hänen vastaanotolla joskus. Monet tosi-tv jutut vain jotenkin kummittelevat mielessä, vaikka tietenkin ymmärrän että niissä on kyse myös viihteestä katsojille. Tietenkin niissä taivastellaan ihmisten kokoa ja oikein mässäillään epäedullisilla kuvakulmilla. Ei kai semmoista voi oikeasti olla? Jotenkin vähän pelkään nöyryytystä kuitenkin. Kerron huomenna kyllä sitten kuinka meni.

Olen nyt jatkanut normaalilla paastoilusysteemilläni, eli eilen oli paastopäivä ja huomenna on taas. Paino ei ole paljoa pudonnut, pikkujoulukausi on selkeästi minulla nihkeää aikaa pudotella painoa! Vaan eipä ole noussutkaan, vaikka paljon on ollu tavallisuudesta poikkeavaa syömistä ja herkuttelua. Joulunaika vähän jännittää, en millään haluaisi painonnousua, mutta tiedän että ainakin väliaikaisesti se on melkein väistämätöntä. En kuitenkaan pysty ihan normaalisti paastopäiviä silloin pitämään. Mutta josko jonkinlaista tolkkua saisi pidettyä kuitenkin syömisen suhteen.

Ene-kuuria olen miettinyt edelleen. Nyt harmittaa, että annoin periksi kamalalle ololle. Minulla oli koko viikonlopuu myös pientä lämpöä, joten voi olla ettei huono olo johtunut pelkästään ketoosiin siirtymisestä. Ja kuitenkin nyt on mielessä, että pitäisikö koittaa jossain vaiheessa uudelleen? Jos ajoittaisi aloituksen niin, että esim keskiviikon paastopäivän jälkeen alkaisi eneillä, jolloin huonoin olo saattaisi osua viikonlopulle. Tiedä tuota nyt sitten. Katsotaan vähän nyt mitä se ravitsemusterapeuttikin sanoo.