Läskisokeus

Järkytyin tänään pahemman kerran. Kiukkusin miehelle aamulla sitä, että paino ei tipu niin nopeasti kuin haluaisin. 200g vuorokaudessa tuntuu liian vähälle, kun on pussikuurilla. Hänellä tietenkin tippuu enemmän, vaikkei ole ylipainoakaan, ja se kai siinä kiukuttaakin. Minä, jolla on edelleen ylipainoa yli 50kg, en onnistu pudottamaan painoa enellä enemmän kuin mieheni, jolla on pari hassua kiloa. Ja tässä lauseessa pisti omaan korvaan tuo yli 50kg. Edelleen! Sehän tarkoittaa, että minulla on ollut ylipainoa pitkästi yli 70kg pahimmillaan!!!! Lievästi ylipainoisen naisen verran ylipainoa!!!!!!!!! Minä en koskaan ole tuntenut itseäni niin isoksi. En koskaan. Olen tiennyt olevani iso joo, mutta silti.

Olen kärsinyt pahasta läskisokeudesta. Ihmetellyt miten vaatteeni näyttävät pyykkitelineessä niin leveiltä. Kuinka labran odotustilassa käsinojat painavat kummasti reisiin. Kuinka bussinpenkit ovat kapeita nykyään. Peilin edessä olen seisonut ryhdikkäästi mahaa sisään vetäen, ja sitten ihmetellyt ihmisten huonoja kameroita ja kuvaustaitoja, kun minusta on tullut "niin lihavannäköisiä kuvia". Huoh.

Onneksi olen jo matkalla, muutoin tämänaamuinen heräämiseni läskisokeudesta voisi musertaa. Minä en koskaan oikeasti ole lukuna tajunnut, kuinka paljon minulla on ylipainoa, ihan oikeasti. Olen ajatellut että joo montakymmentä kiloa, mutta joku päässäni on estänyt tajuamasta sitä todellista määrää, vaikkei tuo kovin kummoista laskutoimitusta vaadikaan. Mieli on kummallinen kapistus kyllä.

Enestä vielä sen verran, että syömisen suhteen sujuu ihan hyvin, mutta paino tippuu hitaasti. 100-200g päivässä, kun tietenkin toivoisin että tippuisi vaikka puoli kiloa päivässä. Mutta minkäs teet, onneksi toistaiseksi on kuitenkin ollut koko ajan alaspäin. Todennäköisesti niitäkin aamuja tulee, että lukema on suurempi kuin edellinen.