Kävin aamulla ravitsemusterapeutin juttusilla ja ikäänkuin alkupunnituksessa huomenna alkavaa eneä varten. Tämähän tosiaan on minun omaehtoinen eneilyni, mutta halusin sille kuitenkin tukea ravitsemusterapeutilta. On helpompi pysyä ruodussa, kun on ikäänkuin jonkinlainen kontrolli olemassa, ja on jollekin tilivelvollinen asiasta. Tämä pussikuuri on minulle ihan hyväksi, mutta sitten en enempää saakaan eneillä, ennen kuin sitten juuri ennen leikkausta se kuukausi.
Asenne tuntuu olevan kunnossa, ihan jopa odotan pussikuurin alkua. Odotan keventyvää oloa ja ns. helppoa syömistä, kun ei tarvitse miettiä mitä söisi. Vähän jännittää pääsiäinen ja kyläilyt, mutta nekin ovat asennekysymys. Aion jatkaa sillä systeemillä, että kerran päivässä syön kasvisaterian, ehkä pienellä tonnikala- tms. lisällä. Ja muutoin sitten pusseilla. Pääsiäiseksi olen suunnitellut tuoretta parsaa ja kylmäsavulohta yms. oikeasti herkullista, joten eiköhän se tästä. Ja toki asiaa auttaa se, että mieheni aloittaa enen myös. Ei tarvitse yksin kärvistellä.
Oli mukava tavata ravitsemusterapeuttia. Vaikka käynti oli vain puolentunnin mittainen, kerkesin jotenkin saada siltä paljon. Kovasti tsemppasi se, kun sain kehuja monesta asiasta, joita olin mielessäni miettinyt tai harjoitellut omassa arjessani. Rt sanoi, että hän ei ole vähääkään huolissaan siitä, ettenkö oppisi leikkauksen jälkeen syömään oikein. Ja asennettani kehui myös kovin.
Tällä hetkellä olen siis kovasti sitä mieltä, että sleeve-leikkaukseen menen, jos vain pääsen. Ohitusleikkausta en enää edes mieti, se on unohdettu kohdaltani. Mutta mahalaukun kavennuksen haluaisin kyllä. Olen alkanut tekemään tietynlaista luopumista entisiin tapoihin liittyen, miettimään sitä kuinka jatkossa eilaiset tilanteet selvitän. Arjen uskon sujuvankin ihan hyvin, mutta lähinnä erityistilanteet, loma-ajat ja vaikkapa kylpyläreissut ja laivamatkat, viikonloppuvierailut jne., ne ovat hiukan haasteellisempia. Mutta hyvällä suunnittelulla ja oikealla asennoitumisella niistäkin varmasti selviää sitten. Toivonkin, että leikkaus olisi vasta syksyllä, että saan vielä yhden kesän elää ns. normaalisti, ja hyvästellä siten entisen elämäntavan. Pieni mahdollisuus leikkaukseen voisi muutoin olla vielä ennen kesälomia, mutta gastroskopiaan on niin pitkät jonot, että se tulee varmasti esteeksi. Eikähän minulla kiire olekaan. Vaikka tietenkin oisi mukava laihtua nopeasti paljon. Mutta uskon että näissä asioissa maltti on valttia kaikinpuolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)