Kuvavertailua ja pohdintaa

 Mies otti minusta viikonloppun valokuvan takaapäin kun olimme ulkona. Ulkoilutin uusia jumppahousujani, koska en ollut vielä varma rohkenisinko pukea niitä päälleni Elixiaan, heh.
Housut olivat kyllä niin älyttömän mukavat päällä, että olen niitä nyt jumpalla todellakin pitänyt.


Mutta se kuva takaapäin. Itseään harvoin näkee takaapäin, ja siksi olen tuota kuvaa nyt katsellut ja yrittänyt miettiä miltä se näyttää. Vasemmalla puolella oleva kuva on projektin alussa otettu, ja olin siitä ihan hirveän järkyttynyt silloin.  Harmi toisaalta nyt että kuva on noin musta, ei näe kunnolla. Tai näkeehän siitä, että olen valtava, ja se on kai se oleellisin asia. Ja jotenkin itse en heti edes tajunnut silloin että olen tuossa takaapäin! Melkein samanlainen molemmilta puolilta, heh.

Noh, uusi kuva sitten. Toisaalta ensin olin positiivisella mielellä, ajattelin että vaikka olen isokokoinen edelleen, näytän kuitenkin jokseenkin normaalilta. Vaatteita on yläkropassa toki paljon enemmän tuossa kuvassa, mutta kai siitä silti voi päätellä jotain, ehkä?

Toisaalta kun tuota kuvaa olen enemmän katsonut, on alkanut tuntua siltä, ettei mitään laihtumista näy paljon missään. Tai korkeintaan hyvin vähän. Jonkinlainen pieni ahdistuskin iski siitä, että en ole pitkään aikaan laihtunut lisää. Paino on jopa pikkuisen plussalla alimmasta lukemasta. Ja sitten toisaalta ihan ällöttää oma ulkonäkökeskeisyys. Tuijottaa nyt omia kuvia ja niistä ahdistua tai yhtään mitään. Olen joka tapauksessa keventynyt aika paljon, ja se tuntuu kyllä olossa ja varmasti vaikuttaa terveyteenkin. Miksi siis pitää edes miettiä näitä ulkonäköasioita?

Oleellinen kysymys tällä kohtaa minulla lienee, että voisinko hyväksyä itseni tämmöisenä? Paino ei mitenkään itsestään näytä enää putoavan, sen eteen pitäisi tehdä ihan kunnolla töitä. Ja vähän pelkään sitä. Jos alan laskemaan kaloreita enemmän ja rajoittamaan syömisiäni isommin, pelkään että ajaudun siihen samaan kierteeseen, joka minut alunperin lihotti. Tottakai haluaisin laihtua vielä, paljonkin. Mutta sitä en halua, että kaikki alkaa pyörimään laihduttamisen ympärillä. Oikeastaan koko laihduttaminen on semmoinen asia, mitä en haluaisi. Mutta sitten pitäisi kyetä hyväksymään se, että näytän takaa tuolta kuin tuossa kuvassa. Ja että olen edelleen merkittävästi ylipainoinen.

Lääkärikäynnistä

Ei ollut rangassa mitään selkärankareumaan viittaavaa! Ihan oli samannäköinen kuin 10 vuotta sitten, ja koska selkäkipuja on kuitenkin ollut jo vuosia, jotakin pitäisi näkyä jos kyse reumassa oisi. Eli se oli varsin hyvä uutinen. Lääkäri oli erittäin perusteellinen ja hyvin laaha-alaisesti selvitteli asioita ja kyseli. Lopputulos on nyt se, että minulla on sjögrenin lisäksi ikäänkuin kaupanpäällisinä myös fibromyalgia ja nivelten yliliikkuvuusoireyhtymä, jotka ehdottomasti molemmat lisäävät ja aiheuttavat kipuja. Lisäksi heräsi ajatus jonkinlaisesti unihäiriöstä, esim. uniapneasta. Unen katkeaminen "väärällä" kohdalla aiheuttaa kasvuhormonin tuotannon häiriintymistä, joka taas vaikuttaa lihasten toimintaan ja palautumiseen. Mun kipuni selässä ovat pääasiassa isojen lihasten kiinnityskohdissa. Tätä asiaa mietitään lisää omalääkärin kanssa jossain vaiheessa.

Olin aika otettu siitä, kuinka monipuolisesti lääkäri mietti asiaa. Olen kaivannut lihavuusleikkausprosessinkin aikana erityisesti sitä, että joku lääkäri ajattelisi asioita kokonaisvaltaisesti, eikä vain tuijottaen sitä yhtä asiaa, mikä kulloinkin on käsittelyssä. Kaikilla tuntuu kuitenkin aina olevan niin kiire, ettei ihmistä keretä ajatella kokonaisuutena. Eilen sain yhden niistä harvoista kokemuksista, että minua tutkittiin erittäin kokonaisvaltaisesti. Ja olinkin vastaanotolla kokonaisen tunnin, joten ymmärrän toki, ettei tuommoinen juuri missään ole mahdollista edes!

Uudet urheiluhousut

Mun on pakko teille näyttää, miten hienot urheiluhousut mun mieheni oli mulle tilannut! En ollut kuullutkaan kaupasta branda.fi, joka tuo maahan brasilialaisia ihan mahtavia trikoita eri mitoissa ja upeissa kuoseissa. Koot ovat reiluja, mulla on nyt siis päällä l-koko, ja ennemmin ovat vähän reilut kuin pienet. Nyt kelpaa lähteä jumpalle! :)

Uusi reumadiagnoosi?

Kipua ja vaivaa oli edellinen teksti. Niin on tämäkin. Taivuin viimein selkäni vuoksi ja menin lääkäriin. Ja: kaikki oireeni sopisivat selkärankareumaan. Ihan kaikki, veriarvoista lähtien akillesjänteen kiinnityskohdan tulehdukseen saakka. Vain iriittiä, eli värikalvon tulehdusta silmissäni ei ole ollut. Kaikki muu löytyy. Tänään siis kuvattavaksi, ja ensi viikolla reumalääkärille. Kokeeksi sain Arcoxiaa, joka on kyllä tulehduskipulääke, mutta hiukan hellempi mahalle kuin muut, ja pitkävaikutteinen vain kerran päivässä otettava. Sitten toivotaan että leikattu mahani kestää sitä, edes vähän aikaa. Tuntuu nimittäin auttavan. Selkä on vähemmän kipeä kuin moneen kuukauteen. Ei kuitenkaan kivuton, se nyt olisi liikaa pyydetty.

Tässä sitä tuumaillaan ja sopeudutaan ajatukseen, että minulla saattaa olla kohta toinenkin reumadiagnoosi. Ehkä. Enemmän yllätyn jos se ei sitä ole, sen verran tutulta kaikki teksti aiheesta kuulostaa.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin paino on samoissa lukemissa aina vain. En ole sille yrittänyt aktiivisesti mitään tehdäkään, en ole jaksanut oikein mistään kieltäytyäkään. Liikuntaa on tullut paljon lisää, mutta sen vaikutus painoon on yleensä ennemmin kilon nousu kuin lasku. Pitkällä tähtäimellä toki voi olla laskusuuntainenkin. Tavoite on jossain vaiheessa muutama kilo saada pois vielä, mutta oloni on aika mukava näinkin. En jaksa stressata painon putoamattomuudella siis.

Liikunnasta ja kivusta

Takana puolitoista viikkoa jäsenyyttä Elixiassa. Tykkään, hirveästi tykkään! Kuusi kertaa olen käynyt, eli kuten arvelinkin, alkuun ei ole vaikea löytää motivaatiota lähteä, päinvastoin pitää välillä muistutella että lepoakin tarvitaan. Olen kokeillut erilaisia jumppia ja salilla käynyt, ja kaikesta oikeastaan olen tykännyt. Omaa suosikkia ei vielä ole muodostunut.

Olen siis hirveän iloinen siitä että tämän päätöksen tein, ja nyt pääsen liikkumaan lähes koska vain. Mutta. Hiukan mieltä vie matalaksi se, että kroppani kyllä joko reagoi liikuntaan, tai sitten reumatautini vain on aktiivisempana juuri nyt, eli kipuja on siellä täällä. Alaselkä, joka on vaivannut ainakin vuoden, tai varmaan enemmänkin, oikkuilee edelleen, siinä ei ole mitään uutta. Aamuisin selkä on niin kankea ja hankala, että kasvojen peseminen lavuaarille kumartuen on lähes mahdotonta. Päivän mittaan selkä vertyy, mutta jonkinasteisesti se on kipeä koko ajan. Liikuntaa se ei estä, päinvastoin liikunta tuntuu hyvälle. Mutta oisihan se kivempi, jos ei selkä oisi koko ajan kipeä.

Uutta on vasemman olkapään kipu. En oikein osaa paikallista kipua kunnolla, mutta ikävä vihlaiseva kipu ja jonkinlainen voimattomuuden tunne jossain olkavarren ja olkapään seudulla tuntuu kun vaikkapa pyöritän kättäni. Yöllä herään välillä siihen, että olen nostanut käteni ylöspäin, ja sattuu kamalasti siirtää sitä takaisin alas. Hiukan huolettaa. Sama olkapää oikutteli kyllä jossain vaiheessa kun yritin uida enemmän, eli ihan täysin uusi juttu tämäkään ei ole. Mutta pahentunut selvästi.

Ja sitten vasen nilkkani. Huoh. Se on kolme kesää vaivannut (siis oikeasti vain kesällä, ei talvella), akillesjänteen seutuun on ihan ultralla havaittavaa turvotusta tullut ja nilkka on kipuillut. Nyt olen käynyt fysioterapiassa ja siellä huomattiin, että astun jalalla pieleen, luultavasti siksi että varon jalkaa kivun vuoksi. Nyt olen yrittänyt opetella astumaan paremmin, ja venytellyt paljon pohjetta, joka on ihan selkeästi kiristynyt tästä "varomisesta". Ja siitäkös nilkka on ärtynyt. Uudenlainen kipu nilkan etupuolella on vaivannut lähinnä levossa, ei niinkään liikkuessa. Eikä onneksi koko aikaa. Mutta kiusallisesti kuitenkin.

Jotta ei liian vähäiseksi nämä erilaiset kipupaikat jäisi, niin kerrottakoon että oikeassa ranteessa on pari viikkoa ollut kaikkein tyypillisin "sjögren-kipu", sellainen aamuisin pahimmillaan oleva ja päivän mittaan hieman helpottava kipu, johon ei auta kipulääke. Tämä kipu ei ihmetytä minua, tämä on sitä mihin olen tottunut ja liittyy kaikkein selkeimmin reumatautiini. Ja yleensä nämä eivät kuitenkaan jää kovin pitkäksi aikaa vaivaamaan, ja onhan minulla rannetuetkin olemassa, jos kuitenkin jääkin. Pitääkin ottaa töihin mukaan rannetuki, luultavasti vaiva rauhoittuu sillä.

Eli summa summarum, olen melkoisen kipeä. Ja se vähän varjostaa iloa tästä uudesta liikunnallisuudesta. Minä olen sitkeä, en pienestä kivusta taivu tai hätkähdä, mutta nyt kipupaikkoja on vähän turhan monta. Toivon, että osittain kipu olisi reagointia äkilliseen liikunnan lisääntymiseen ja menisi ohi. En aio luovuttaa joka tapauksessa. Pahoittelut että tästä tuli tämmöinen kivulias teksti, en haluaisi valittaa. Ajattelin kuitenkin tätä hieman sellaisena raportoimisena itsellenikin, että näkee sitten selkeästi jos muutosta tapahtuu. Toivottavasti parempaan suuntaan.

Mä tein sen!

Niin mä sitten otin ja liityin viime viikolla Elixiaan. Ja olen niin innoissani siitä! Keskiviikkona kävin kirjoittamassa sopimuksen, ja torstaista alkoi jäsenyyn. Kaksi kertaa vasta olen kerennyt käydä, mutta huomaan jo että tätä mä olen kaivannut, kunnon liikuntaa. Kerrassaan mahtavaa, vaikkakin kropassa on vähän hakattu olo.

Torstaina kävin salilla, kokeilin pikkuisen kaikkea, vähän niin kuin varovaisesti herättelin lihaksia ja aerobista tuli aika paljon tehtyä. Varovaisuudesta huolimatta joka paikka tuli kipeäksi, mutta ei ihan liikaa kuitenkaan. Eilen kävin aivan mahtavalla Healthy Back-tunnilla, josta mun selkäni tykkäisi kyllä tosi paljon. Harmillista on se, että tunti poistuu elokuun lopussa syyslukkarista, mutta toisaalta vähän vastaavaa pitäisi olla luvassa jollain muulla nimellä.

Eilen huomasin pitkän alkulämmittelyn aikana, että jalkaterät vähän kipuilivat. Tämä on siis se mitä pelkään, että tuo mun reumatautini ja sen mukanaan tuomat kivut estävät noita ryhmäliikuntatunteja. Huomasin kuitenkin, että jos yhtä liikettä tai askelsarjaa ei jatku liian pitkään, kipu ei liian pahaksi pääse, vaan menee ohi nopeasti. Eikä kipu jää tunnin jälkeenkään vaivaamaan, se tuntuu vain siinä hetkessä. Voi olla, että esim. tunnin Zumba tms. voisi olla liikaa, kun koko ajan ollaan jalkojen päällä. Tänään menen kokeilemaan pyöräilytuntia, ja se myös aikaisemmin otti jalkateriin. Menen kuitenkin yhdistelmätunnille, eli vain puoli tuntia pyöräilyä ja siihen perään Core-tunti, joten toivon että jalkaterät sen jaksavat. Katsotaan, katsotaan.

Liikunnallisen elämän suunnittelua

Nyt kun sappileikkauksestakin on riittävän paljon aikaa, olen alkanut miettimään liikunta-asioita. Kesän aikana en ole tehnyt juuri mitään, hyötyliikuntaa on toki tullut jonkin verran ja ihan muutaman kerran käynyt lenkillä. Ja venytellyt. Mutta siinä se, eli ei paljon mitään. Lihakset on taas ihan voimattomat ja kipeytyvät jo siitä kun vähän metsässä mäkisessä maastossa kävelee. Jotain on tehtävä. Minä haluan alkaa liikkumaan enemmän.

Joskus vuosia sitten olin jäsenenä Elixiassa. Tykkäsin hirveästi, kävin ahkerasti jumpalla ja salilla. Sitten alkoivat kummalliset kivut ja vaivat, ja lopetin. Nykyään niillä kivuilla ja vaivoilla on nimi (tulehduksellinen reumasairaus Sjögrenin syndrooma) ja lääkitys, vaikkeivat kokonaan poissa olekaan. Jossain vaiheessa kotini viereen tuli Gogo-liikuntakeskus, ja vuoden yritin käydä siellä, mutta ei siitä oikein tullut mitään. En pystynyt käydä ryhmäliikuntatunneilla jalkaterien kivun vuoksi, ja pelkän salin hinnaksi 45 euroa kuukaudessa oli mielestäni liikaa. Kun ei sielläkään sitten tullut käytyä tarpeeksi. Nyt viimeisimmäksi olen käynyt ihan muualla satunnaisesti jumpalla ja uimahallissa ja sen salilla. Ja kaipaisin vähän enemmän. Vaikka en mitenkään varmuudella tiedä pystynkö ja kykenenkö. Painoa kun kuitenkin on paljon vähemmän, varsinaista tulehdustilaa ei pitäisi elimistössä olla säännöllisen lääkityksen vuoksi ja kivut ovat nykyään vähäisempiä kuin aikaisemmin.

Päädyin tekemään niin, että pistin viestiä sekä Gogolle että Elixiaan ja selitin tilanteen. Kysyin olisiko mahdollisuutta jonkinlaista kokeilujaksoa sopia, että katsottaisiinko pystynkö ja kykenenkö. Vuoden sopimuksen tekeminen kun ei oikein houkuta, jos ei sitten pystykään käymään. Vaikka lääkärintodistuksella sitten pystyisikin siitä eroon pääsemään. Gogo vastasi, että 70€/kk eikä tarvi sitoutua. 70€!!! Se on aika hirveästi. Elixia vastasi, että tule käymään, jutellaan ja mietitään mikä olisi sopivan mittainen maksuton kokeilujakso, että kerkeän heidän palvelujaan kokeilemaan ja nähdään pystynkö säännölliseen treenaamiseen! Kuulostaa hyvälle. Katsotaan sitten mitä käytännössä on, ensi maanantaina menen juttelemaan. Kolmas vaihtoehto olisi Easyfit, joka on aivan omanlaisensa liikuntakeskus huomattavasti edullisempaan hintaan, vain 29,90€/kk. Sinne olen menossa kaverin kanssa ensi tiistaina vilkaisemaan miltä vaikuttaa. Mutta selvää on, että jos saan Elixiaan oikeasti maksuttoman kokeilujakson, otan sen kyllä vastaan. Elixiasta olen kaikkein eniten tykännyt kuitenkin.

Tällaisia ajatuksia ja suunnitelmia. Katsotaan sitten mihin lopulta päädyn, toivottavasti johonkin kuitenkin!