torstai 10. syyskuuta 2015

Kuvavertailua ja pohdintaa


 Mies otti minusta viikonloppun valokuvan takaapäin kun olimme ulkona. Ulkoilutin uusia jumppahousujani, koska en ollut vielä varma rohkenisinko pukea niitä päälleni Elixiaan, heh.
Housut olivat kyllä niin älyttömän mukavat päällä, että olen niitä nyt jumpalla todellakin pitänyt.


Mutta se kuva takaapäin. Itseään harvoin näkee takaapäin, ja siksi olen tuota kuvaa nyt katsellut ja yrittänyt miettiä miltä se näyttää. Vasemmalla puolella oleva kuva on projektin alussa otettu, ja olin siitä ihan hirveän järkyttynyt silloin.  Harmi toisaalta nyt että kuva on noin musta, ei näe kunnolla. Tai näkeehän siitä, että olen valtava, ja se on kai se oleellisin asia. Ja jotenkin itse en heti edes tajunnut silloin että olen tuossa takaapäin! Melkein samanlainen molemmilta puolilta, heh.

Noh, uusi kuva sitten. Toisaalta ensin olin positiivisella mielellä, ajattelin että vaikka olen isokokoinen edelleen, näytän kuitenkin jokseenkin normaalilta. Vaatteita on yläkropassa toki paljon enemmän tuossa kuvassa, mutta kai siitä silti voi päätellä jotain, ehkä?

Toisaalta kun tuota kuvaa olen enemmän katsonut, on alkanut tuntua siltä, ettei mitään laihtumista näy paljon missään. Tai korkeintaan hyvin vähän. Jonkinlainen pieni ahdistuskin iski siitä, että en ole pitkään aikaan laihtunut lisää. Paino on jopa pikkuisen plussalla alimmasta lukemasta. Ja sitten toisaalta ihan ällöttää oma ulkonäkökeskeisyys. Tuijottaa nyt omia kuvia ja niistä ahdistua tai yhtään mitään. Olen joka tapauksessa keventynyt aika paljon, ja se tuntuu kyllä olossa ja varmasti vaikuttaa terveyteenkin. Miksi siis pitää edes miettiä näitä ulkonäköasioita?

Oleellinen kysymys tällä kohtaa minulla lienee, että voisinko hyväksyä itseni tämmöisenä? Paino ei mitenkään itsestään näytä enää putoavan, sen eteen pitäisi tehdä ihan kunnolla töitä. Ja vähän pelkään sitä. Jos alan laskemaan kaloreita enemmän ja rajoittamaan syömisiäni isommin, pelkään että ajaudun siihen samaan kierteeseen, joka minut alunperin lihotti. Tottakai haluaisin laihtua vielä, paljonkin. Mutta sitä en halua, että kaikki alkaa pyörimään laihduttamisen ympärillä. Oikeastaan koko laihduttaminen on semmoinen asia, mitä en haluaisi. Mutta sitten pitäisi kyetä hyväksymään se, että näytän takaa tuolta kuin tuossa kuvassa. Ja että olen edelleen merkittävästi ylipainoinen.

7 kommenttia:

  1. Nyt sitten nainen! Sä oot laihtunut ihan tajuttoman määrän ja sen näkee kuvia vertaamalla todella selvästi. En edes uskoisi että olet merkittävästi ylipainoinen, jos et olisi sitä sanonut. Luin juuri koko blogisi alusta loppuun, olet tehnyt huikean työn ja olen hiukan kateellinen koska sinä olet pystynyt siihen. Toivottavasti tämä sun matka luo muhunkin uskoa että -50kg on mahdollista pudottaa painoa. Tsemppiä jatkoon ja yritä selvitellä pääsi, näissä ulkonäön muutosasioissa se on sekaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos tästä kommentista! Kyllä, olen samaa mieltä, ei saa lähteä näiden ajatusten matkaan liikaa, vaan pitää selvitellä pää. Kyllä se viime aikoina on vähän selvempi ollutkin, mutta jotenkin juuri tämä kuva nyt sitten aiheutti hetkellisen vinksahduksen. Kiva kuulla että jaksoit lukea koko blogin, siinä olikin jo vähän luettavaa! Tsemppiä sulle kovasti myös ja usko itseesi! :)

      Poista
  2. Sulle on iskeny sokeus :) Sä et oo mikää iso enää, sori vaan, et kuulu enää samaan klubiin meidän hirmuvalaiden kanssa :DD Hyvältä näytät takaapäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmuvalaiden!!! :D XD No joo, kyllä tässä varmaan vähän sokeutuu. Ja varsinkin kun esim. ystävämme Bmi-taulukko kertoo kuitenkin minulle vielä että olen kovin kovin ylipainoinen. Muodosta siinä nyt sitten kuvaa itsestäsi. Melkein syyllinen olo on, kun joinain hetkinä vahingossa on tyytyväinen itsensä ja on hyvä olo, koska taulukot ja kriteerit kuitenkin huutaa että lihava lihava!!! Mutta joo, kai tämä kuuluu tähän prosessiin myös. Kiitos ja tsemppiä sulle omassa projektissasi!

      Poista
  3. Todellakin kuvien välinen ero näkyy! Itse arvioisin tuon myöhemmän kuvan perusteella, että painoindeksisi on korkeintaan 26-28, eli lievän ylipainon puolella jos sitäkään. Näytät täysin sopusuhtaiselta ja "normaalilta".

    Luulen, että mitä vähemmän ylipainoa on jäljellä (ja kyllä, täältä hirmuvalas -kategoriasta katsottuna päälle 30 painoindeksi on enää "vähän ylipainoa"), sitä tärkeämpää on tarkastella omaa terveyttä ja kehoa kokonaisuudessaan, sillä taulukot ja kriteerit ovat vain karkeasti suuntaa antavia. Jos tässä kohtaa tuntuu että kilojen kyttääminen ahdistaa, niin voisitko siirtää projektin painopistettä vaikkapa kehonkoostumuksen muuttamisen tai kiinteytymisen suuntaan? Ja toisaalta tulevaisuuden kannalta voi olla hyödyllisempää opetella olemaan jonkin aikaa samassa painossa, kuin vain väkisin laihduttaa. Se painonhallinta laihduttamisen jälkeen kun on kuulemma se vaativin osuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja järkevästä kommentista. Ja erittäin mukava kuulla että toisen silmään voin näyttää sopusuhtaiselta ja "normaalilta". Ja olen samaa mieltä, vaa'alla oikeastaan käynkin vain varmistamassa nykyään että eihän vain paino ole kääntynyt nousuun. Enkä Bmi-lukua ole oikein milloinkaan pitänyt kovin luotettavana mittarina mihinkään. Kehonkoostumusmittaus olisi kyllä saanut mielellään olla ihan koko projektin alussa, sitä olisi ollut mielenkiintoista seurata.

      Poista
  4. Näytät oikeanpuoleisessa kuvassa ihan tavallisen kokoiselta naiselta: vauhtisokeus!

    VastaaPoista

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)