Liikunnasta ja kivusta

Takana puolitoista viikkoa jäsenyyttä Elixiassa. Tykkään, hirveästi tykkään! Kuusi kertaa olen käynyt, eli kuten arvelinkin, alkuun ei ole vaikea löytää motivaatiota lähteä, päinvastoin pitää välillä muistutella että lepoakin tarvitaan. Olen kokeillut erilaisia jumppia ja salilla käynyt, ja kaikesta oikeastaan olen tykännyt. Omaa suosikkia ei vielä ole muodostunut.

Olen siis hirveän iloinen siitä että tämän päätöksen tein, ja nyt pääsen liikkumaan lähes koska vain. Mutta. Hiukan mieltä vie matalaksi se, että kroppani kyllä joko reagoi liikuntaan, tai sitten reumatautini vain on aktiivisempana juuri nyt, eli kipuja on siellä täällä. Alaselkä, joka on vaivannut ainakin vuoden, tai varmaan enemmänkin, oikkuilee edelleen, siinä ei ole mitään uutta. Aamuisin selkä on niin kankea ja hankala, että kasvojen peseminen lavuaarille kumartuen on lähes mahdotonta. Päivän mittaan selkä vertyy, mutta jonkinasteisesti se on kipeä koko ajan. Liikuntaa se ei estä, päinvastoin liikunta tuntuu hyvälle. Mutta oisihan se kivempi, jos ei selkä oisi koko ajan kipeä.

Uutta on vasemman olkapään kipu. En oikein osaa paikallista kipua kunnolla, mutta ikävä vihlaiseva kipu ja jonkinlainen voimattomuuden tunne jossain olkavarren ja olkapään seudulla tuntuu kun vaikkapa pyöritän kättäni. Yöllä herään välillä siihen, että olen nostanut käteni ylöspäin, ja sattuu kamalasti siirtää sitä takaisin alas. Hiukan huolettaa. Sama olkapää oikutteli kyllä jossain vaiheessa kun yritin uida enemmän, eli ihan täysin uusi juttu tämäkään ei ole. Mutta pahentunut selvästi.

Ja sitten vasen nilkkani. Huoh. Se on kolme kesää vaivannut (siis oikeasti vain kesällä, ei talvella), akillesjänteen seutuun on ihan ultralla havaittavaa turvotusta tullut ja nilkka on kipuillut. Nyt olen käynyt fysioterapiassa ja siellä huomattiin, että astun jalalla pieleen, luultavasti siksi että varon jalkaa kivun vuoksi. Nyt olen yrittänyt opetella astumaan paremmin, ja venytellyt paljon pohjetta, joka on ihan selkeästi kiristynyt tästä "varomisesta". Ja siitäkös nilkka on ärtynyt. Uudenlainen kipu nilkan etupuolella on vaivannut lähinnä levossa, ei niinkään liikkuessa. Eikä onneksi koko aikaa. Mutta kiusallisesti kuitenkin.

Jotta ei liian vähäiseksi nämä erilaiset kipupaikat jäisi, niin kerrottakoon että oikeassa ranteessa on pari viikkoa ollut kaikkein tyypillisin "sjögren-kipu", sellainen aamuisin pahimmillaan oleva ja päivän mittaan hieman helpottava kipu, johon ei auta kipulääke. Tämä kipu ei ihmetytä minua, tämä on sitä mihin olen tottunut ja liittyy kaikkein selkeimmin reumatautiini. Ja yleensä nämä eivät kuitenkaan jää kovin pitkäksi aikaa vaivaamaan, ja onhan minulla rannetuetkin olemassa, jos kuitenkin jääkin. Pitääkin ottaa töihin mukaan rannetuki, luultavasti vaiva rauhoittuu sillä.

Eli summa summarum, olen melkoisen kipeä. Ja se vähän varjostaa iloa tästä uudesta liikunnallisuudesta. Minä olen sitkeä, en pienestä kivusta taivu tai hätkähdä, mutta nyt kipupaikkoja on vähän turhan monta. Toivon, että osittain kipu olisi reagointia äkilliseen liikunnan lisääntymiseen ja menisi ohi. En aio luovuttaa joka tapauksessa. Pahoittelut että tästä tuli tämmöinen kivulias teksti, en haluaisi valittaa. Ajattelin kuitenkin tätä hieman sellaisena raportoimisena itsellenikin, että näkee sitten selkeästi jos muutosta tapahtuu. Toivottavasti parempaan suuntaan.