Sisätautilääkärin kontrolli ja flunssan potemista

Täällä ollaan flunssan kourissa sairaslomalla kotosalla. En ole mitenkään ihan hirveän kipeä, mutta kuitenkin sen verran etten työkuntoinen ole. Olenkin ollut pitkän aikaa terve, poskiontelotulehduksetkin ovat pysyneet poissa. Todennäköisesti nyt tulehdusta kehittelee, mutta onneksi hoituvat sarvikuonokannu-huuhteluilla nykyään. Täytyy vain ahkerasti nyt huuhdella ettei pääse pahaksi.

Minulla oli eilen sisätautilääkärin kontrolli. Kirurgin kontrollihan oli kuukausi sitten, eli aika lähekkäin nämä olivat. Verikokeissa oli kuitenkin tapahtunut tuossakin ajassa muutoksia, ja pelkästään positiivisia muutoksia. En voi uskoa, että hemoglobiinini oli nyt 122! Se ei ole vuosikausiin ollut noin hyvä. Muutama vuosi sitten sitä yritettiin nostaa vaikka millä, vaan ei auttaneet mitkään rautavalmisteet. Jostain syystä nyt rauta näyttää imeytyvän, mikä on tietenkin kerrassaan mahtava juttu. Labrat olivat muutenkin hyvät, sain kehuja albumiiniarvosta, joka kuvaa ruokavalion koostumusta proteiinin osalta, eli saan ruokavaliostani reippaasti tarvitsemani proteiinin. Arvo oli myös noussut kuukauden takaisesta. Samoin b12-vitamiiniarvoa lääkäri suorastaan ihmetteli, pääasiasiallisesti kasvissyöjällä se kun voisi senkin vuoksi olla matala. Se oli suorastaan korkea minulla. Sleeve leikkaustapanahan ei välttämättä vaikutakaan tuohon arvoon, ja toisaalta muutokset tulevat viiveellä, joten vuosikontrollissa sitten nähdään ehkä todelliset muutokset. Mutta kaikinpuolin hyvin siis asiat. Painonpudotukseenkin lääkäri oli tyytyväinen, vaikka itse hieman olen tyytymätön. Paino tuppaa olemaan jumissa vähän koko ajan. Järki kyllä sanoo ettei hätää ole, mutta välillä kun kuulen muiden hurjista pudotuksista, alkaa harmittaa. Vaikka ei pitäisi vertailla. Minä tiedän syöväni hyvin ja oikein, ja tavoitteeni on välttää roikkoleikkaukset, joten hidas pudotus on oikeasti pelkästään hyvä asia.

Tilasin taannoi Halensilta muutaman uuden vaatteen, jotka saapuivat eilen. Olen niin onnellinen, että vaatekokoni ihan oikeasti näyttää pienentyneen  lähes "normaalien ihmisten kokoihin", koska kaikki olivat kokoa 44/46, ja oikein hyvän kokoisia. Vaatekokoni kuitenkin oli 54 pitkän aikaa. Uusi toppatakkini on kokoa 44, ja kaapissa on pienempikin odottamassa ensi talvea. Olen ihan käsittämättömän onnelinen tuosta muutoksesta! <3

Tajusin tässä juurikin eilen semmoisenkin asian, mitä en ole huomannut ajatella. Että vaikka leikkauksen jälkeen painoni ei putoaisi kuin sen 12kg minkä nyt on pudonnut, niin kyllähän leikkauksen ansiota on myös se, että en liho takaisin ene-kuureilla pudottamiani kiloja. Jos minua ei olisi leikattu, olisin aivan saletisti lihonut kaikki ene-kilot takaisin jossain vaiheessa, luultavasti siihen ei olisi mennyt kauaakaan. Tämä oivallus sai minut jotenkin tajuamaan näin jälkikäteen sen, että ei olisi kannattanut hätäillä ja hermoilla silloin prosessin "odotteluvaiheessa", kun tuntui että mitään ei tapahdu eikä leikkausaikaa tule. Nyt huomaan, että hukkaan se aika ei ole missään nimessä mennyt. Ja olen erittäin iloinen siitä että jaksoin eneillä sen yhden ylimäärisenkin kuukauden ja siten olen lähempänä tavoitettani. :)