Minä olen ollut hirveän varovainen asettamaan mitään tavoitteita laihtumiselleni. Yleensä ajattelen vain seuraavaa numeroa vaa'assa. Kyllä minä tiedän mitä haluaisin, mutta epäonnistumisen pelko on aiheuttanut sen, että olen ollut varovainen isompien tavoitteiden asettamisessa. Se että joskus aikaisemminkin elämässäni laihdutin ison määrän, ja suurieleisesti vannoin ettei se koskaan tulisi takaisin, ja sitten tulikin, on pistänyt nöyräksi. En ole uskaltanut miettiä tulevaa, vaan päivä ja kilo kerrallaan katsonut eteenpäin.
Minulla on kuitenkin pieni, tai oikeastaan aika iso haave. Se syntyi muutama vuosi sitten, kun yksi hyvä ystäväni oli nähnyt unen, jossa minä olin laihtunut 60kg. Kertoi minulle sitä innoissaan, ja minä oikeastaan vähän pahastuin siitä. En ollut tuolloin edes ajatellut mitään leikkauksia, todellakaan, ja olin juuri lihonut aikaisemmin laihdutut kymmenet kilot korkojen kera takaisin. Ärsytti, miksi sen piti katsoa edes tuommoista unta! Tokaisin että no olisin aika hoikka sitten kyllä, vaikka salaa mielessä mietin, että en nyt niin hirveän hoikka edes olisi. Harmitti vietävästi.
Nyt tämän prosessin kuluessa tuo kaverin uni on tullut monta kertaa mieleen. Juteltiinkin siitä. Että mitä jos se olisikin ollut enneuni?! No, pitkään on tuntunut siltä, että en IKINÄ voi semmoista määrää laihtua. Mitenkään, millään konstilla. Enkä ole osannut tavoitettani määritellä. Nyt kuitenkin, kun pudotukseni viime viikolla rikkoi -40kg:n rajan, olen hiukan miettinyt tuota asiaa. Se että tuohon -60kg:n rajapyykkiin jäljelläoleva matka alkaakin nyt jo ykkösellä, saakin sen näyttämään siltä, että se ehkä voisikin olla saavutettavissa.
Olenkin nyt päättänyt, että minun tavoitteeni on -60kg, jolloin olisin 85-kiloinen jossain vaiheessa. Onhan sekin vielä naiselle iso kilomäärä, mutta minä olen kyllä jo melkein hoikka tuossa painossa. Tai ainakin ennen olin. Muistaakseni. Matkaa olisi siihen tällä hetkellä 19kg. Se tarkoittaa, että jos painoni putoaisi nyt vaikka 2kg kuukaudessa, vielä tämän vuoden lopulla olisin tavoitteessani. Ei minulla kiire ole, mutta toisaalta 2kg kuukaudessa on aika realistista näin ensimmäisenä vuotena leikkauksen jälkeen. Ajatus on kutkuttava, oikeastaan todella kutkuttava!
Ihan pienesti jännittää painaa julkaise-nappia. Se että kerron tämän tavoitteeni, saa minut hieman taikauskoiseski, jos en sitten pystykään siihen, kun kerroin sen? Ei, kyllä minä haluan uskoa. Nyt minulla on välineet ja keinot, joilla se on mahdollista. Yritän uskoa sen!
Minua ainakin motivoi itselleni asettamat tavoitteet. Painoin puolitoista vuotta sitten 96kg. Silloin ajattelin; että jos joskus painoni alkaa kutosella, niin olisin enemmän kuin onnellinen. nyt painan 66 kg ja paluuta vanhaan minään ei saa olla. Olo on niin paljon parempi. Vaikkakin rehellisesti sanottuna en edes itse oikein uskonut pääseväni tavoitteeseen; mutta onneksi jaksoin sitkeästi jatkaa. Nyt sitten tasapainoilen ruuan kanssa; ettei paino enää pääse nousemaan, Tsemppi isosti!! Kohti tavoitteita mennään..
VastaaPoistaOi vitsi, sä oot ihanassa kunnossa, onnittelut mahtavasta saavutuksesta! Täytyy vain siis itsekin pitää katse tiukasti suunnattuna tavoitteeseen, eikä ollenkaan kuunnella kun epäuskoinen mieli yrittää sanoa että en pysty. :)
PoistaTavoitteita pitää ollakin, eikä se minusta ole yhtään mahdottoman kuuloinenkaan :) Ainakin on realistinen. Ja jos menee sen alle vielä niin hieno homma edelleen! Itselläni lähtöpaino oli norsunluokkaa ja nyt mennään mun ns. realististä tavoitepainoa lähellä jo aika lailla...vielä -16,6kg. Roikkokäyntiä varten ois vielä -11,6kg. Sillon ois BMI se mitä ne vaatii...eli 32 (lähtö BMI oli 64,1) mutta ajan kanssa...ja katsotaan miten käy sen homman kanssa, menenkökään. Se hirvittää mua enempi kuin tuo itse GBP leikkaus. Nyt nykyään koitan liikkua kuin hullu, että nahka kiinteytyis. Eikä niistä roikoista sitten ois niin haittaa, jos vaikka vähän roikkuskin :D Mä oon tutuille nauranu, että roikkus vatta varmaan vähän muutennii, kun on ollu ainä pömppö masu ja nyt sitten lapsiakin tullu 4, takana 5 raskautta. Eli Ladasta enää kuitenkaan Ferraria saa :D Mutta kyllä sen tietää, että saattaahan se edessä olla, ainakin mahan osalta. Napa hautuu jo nyt :( Mutta tsemppiä sulle!!! <3 Pidä tavoitteestasi kiinni! Kyllä sinä onnistut! <3
VastaaPoistaMulla on ihan sama, että roikkoleikkaus on ajatuksena vielä paljon pelottavampi kuin itse lihavuusleikkaus. Mä haluaisin välttyä siltä kokonaan, eli liikuntaa liikuntaa, lisää liikuntaa tarvittaisiin. Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan! :)
Poista