Yhtäkkiä tajusin, että minulla ei ole ollut mitään mielitekoja tässä viime aikoina. Tai no, epäterveellisiä tai jollain tapaa huonoja mielitekoja siis. Illalla on saattanut kyllä tulla olo, että tekeepä mieli syödä appelsiini. Eli ihan suotavakin mieliteko siis. Mutta tajusin, että esim. tällä viikolla en ole syönyt mitään muuta ns. ylimääräistä ja tarpeetonta, kuin yhden piparin kahvin kanssa yhtenä päivänä. Sitäkään ei tehnyt erityisesti mieli, ajattelin vain että saattaisi maistua hyvälle kahvin kanssa. Ei edes maistunut. Mutta siis se miksi tästä asiasta nyt mainitsen, on se että minä olen ennen ollut täysin mielitekojeni orja ja niiden vietävissä. Se oli oikeasti niin hurjaa, että monesti mietinkin, että miten muka jaksan loppuelämäni taistella mielitekoja vastaan, kun sen pakkosaada-tunteen saattoi sytyttää mikä tahansa ärsyke, televisiomainos, kuva lehdessä, netissä, tuoksu, muisto.. ihan mikä tahansa. Nyt tuntuukin siis ihan mahtavalle ja vapautuneelle, kun ei tarvitse enää ruokahimojen ja mielitekojen perässä juosta.
Syöminen on sujunut muutenkin aika hyvin ja kivuttomasti nyt. Arkirutiini on selvästi muodostunut, ja homma toimii. Viikonloput vaativat huomiota ja suunnittelua kyllä vielä, mutta eivät nekään ihan pielessä ole, todellakaan. Olen tällä viikolla merkinnyt syömiseni Kiloklubin ruokapäiväkirjaan, ja ihan hyvältä näyttää senkin mukaan. Kalorimäärät liikkuvat 1000-1400 paikkeilla. Herkästi voisi vähemmäksikin jäädä, mutta aktiivisesti pyrin siihen, etten liian pieneen totuttaisi elimistöäni. Paino tippuilee hyvin hitaasti mielestäni, mutta toisaalta kolme kuukautta leikkauksesta ja -12kg, eihän se ihan huono ole. Ja järki sanoo, että painon on yksinkertaisesti pakko tippua jossain vaiheessa lisää näillä syömisillä, vaikka jumittaisikin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)