Palasin tällä viikolla Elixiaan ensimmäisen kerran tuon iskias-vaivan jälkeen. Kolmen kuukauden tauko kerkesikin tulla, kylläpä aika menee nopeasti! Jalan heikkous on kovasti parantunut, yllättävän nopeastikin lopulta sitten. Kireyttä hermossa on vielä aika paljon, oikea jalka on selvästi kankeampi kuin vasen, eikä esim. etureittä kärsi oikein venyttää, jostain syystä kiskoo ilkeästi iskias-hermoon heti. Mutta salille siis palasin, aerobista liikuntaa ja yläselän ja syvien lihasten treeniä kokeilin. Pystyin, jaksoin, selvisin! :) Tyytyävinen mieli on. Tänään uudelleen. Tarvii vain malttaa aloitella rauhassa, hieman pienemmillä painoilla ja muistaa kaikissa liikkeissä hyvä tuki keskivartalossa.
Eilen olin reumakontrollissa myös. Sain kortisonipiikin kyynärpäähän, joka on vaivaillut pitkään. Lääkityksiä muutellaan myös, lääkäri päätti että nyt aloitetaan Trexan. Olen jo kuusi vuotta syönyt kortisonia säännöllisesti päivittäin, ja siitä olisi hyvä hankkiutua pikkuhiljaa eroon. Kivut ja vaivat ovat kuitenkin niin pahoja, ettei toivoakaan sen lopettamisesta, ellei jostain muusta tule apua. Oxiklorin on mulla myös ollut pitkään lääkkeenä, mutta sen teho tuntuu olevan kyllä aika pieni. Toiveikas olen, vaikka vähän jännittääkin, solumyrkky jo sanana on vähän pelottava. Olen kuitenkin kuullut, että juuri tähän minun tautiini (sjögren) on moni saanut Trexanista avun. Voi että, kumpa se toimisi minullakin! Olisihan se ihan mahtavaa, ettei tarvisi olla koko ajan kipeä jostain.
Syömistouhujen kanssakin olen edelleen puuhastellut ja vääntänyt. Ihan nyt ei kevyesti lähde hyville raiteille syöminen, kovasti meinaa kesä, aurinko ja lämpö saada aikaan jäätelönhimoa ja muuta. En ole kyennyt minkäänlaiseen ehdottomuuteen, joten olen sitten yrittänyt sovittaa syömiseni niin, että sinne mahtuu herkuttelua myös. Eihän se paino sillä systeemillä oikein putoa, mutta onko se nyt sitten juuri nyt ihan kilon päälle koko asia? Alimmassa lukemassa kuitenkin ollaa, kasilla alkava lukema iloisesti tervehti aamusella vaa'alla. Onhan sekin nyt jotain.
Reumalääkärin kanssa juttelin myös painoasiasta. Kovin oli tyytyväinen pudotukseeni niveliäkin ajatellen. Ja oli niillä linjoilla myös, että nämä pudotetut kilot jo riittävätkin, tärkeämpää on pitää ne pois ja rakentaa esim. lihaskuntoa pikkuhiljaa, kuin pudottaa lisää. Niinhän se on. Vaikka haaveilenkin jossain vaiheessa vielä pudottavani vähän lisää. Pysyvästi kasilla alkavaksi edes. Vaikka kyllä ortopedi oli sitä mieltä, että selän kannalta olisi tärkeää vielä laihtua lisää. Mutta kyllä sillä lihaskunnolla on pakko olla merkitystä senkin suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)