maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pms-oireet

Viime viikkoinen "romahdukseni" itseni kanssa oli ihan hirveä. Kaksi päivää olin ihan tosissani ahdistunut, ja vielä toiset pari päivää lievästi. Siinä kahden ahdistelupäivän jälkeen alkoivat kuukautiset, joka selittikin paljon. Mulla on tosi vahvat psyykkiset pms-oireet olleet pidemmän aikaa. Jossain vaiheessa niitä jopa lääkittiin, kun tuntui että ratkean liitoksistani muutama päivä ennen kuukautisia, ja oireet saattoivat alkaa jo viikko ennen vuodon alkamista. Mulla on ihan säännöllinen kierto, joten mun olisi pitänyt viime viikolla tajuta mistä kenkä oisittain puristaa, vaan enpä tajunnut, niin voimalla se taas iski. Nyt olo on paljon rauhallisempi.

Tämä pms-asia on semmoinen naisen elämän kirous, ainakin minun kohdallani, ettei tosikaan. Tuntuu että kadotan ihan itseni (ja järkeni!) siinä hormonimylläkässä. Jopa 11-vuotias poikani tietää kysyä, että onko sinulla tulossa taas kuukautiset, kun olen kaikesta vihainen ja hermostun ilman syytäkin. Se ei oikeasti ole hauskaa, vaikka huvittavalta ehkä kuulostaakin. Vaikka järki saattaa joskus sanoa, että tämä on nyt taas tätä, eikä ihan todellista ja menee ohikin, ei niitä tunteen vuoristoratoja pysty vastustamaan. Olen ihan hirveä dramaqueen ja marttyyri, täysin epäkelpo, arvoton ja turha ihminen ja toisaalta niin räjähdysherkkä, että itseänikin pelottaa. Yksi ystäväni joskus sanoi, että voisitko kertoa aina kun sinulla on menkat tulossa, että tietää vältellä minua! Hirveää! Joo saattoi olla osittain huumoria, mutta oli siinä vähän totuuttakin. Myös ystävät (tarpeeksi läheiset siis) saattavat saada osansa "naisellisesta oireilustani".

Kestän nyt siis peilikuvaani hiukan paremmin kuin viime viikolla. Osasyy on ehkä myös se, että perjantaina hassuteltiin miehen kanssa (joo, siinä vaiheessa kykenin jo hassuttelemaan!) ja näpsittiin iso nippu valokuvia toisistamme, yhdessä ja erikseen. Eivät ne ihan niin hirveitä olleet sitten kuitenkaan, jokunen jopa ihan hyvä siellä oli. Mutta tiedän että tämä aihe nostaa taas jossain kohtaa päätään, eli kyllä minun järkevä on se puheeksi ottaa ensi kuun kontrollissa.

5 kommenttia:

  1. <3 I feel you... :D <3 mä niin tiedän tuon mielialanvaihtelun ennen menkkoja/niitten aikaan. Sillon meikä pysyy pikkasen omissa oloissaan...tosin miesparka ja lähiystävät mullakin on aika "tulilinjalla" ensimmäisenä :D *anteeksi heille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, lohdullista kuulla, ettei tämänkään asian kanssa ole yksin ja ainoa. Kiitos! <3

      Poista
  2. Minäkin ilmoittaudun tähän PSM-hirviöiden kerhoon... Nolottaa välillä kun itsekin tietää että ei käyttäydy loogisesti, mutta kun vaan vituttaa niin rankasti että aivotoiminta tuntuu lakkaavan.

    VastaaPoista
  3. Täällä yks PMS:n kourissa! Menkat alkaa viikon päästä ja nyt jo lerssi otsassa irvistelen :-D

    VastaaPoista

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)