Kaveri sai minut houkuteltua toissapäivänä jumpalle. Eikä mihin tahansa jumpalle, vaan bodypumppiin. Minulla on aina ollut lihaskunto hyvä, vaikka kunto muuten onkin ollut huono, ja bodypumppi on kuulunut suosikkeihin ehdottomasti. Vähän jännitti pitkästä aikaa ja ennenkaikkea leikkauksen jälkeen ekan kerran mennä. Lähinnä ajattelin että alkaisi heikottaa tms., kun kuitenkin syöminen on huomattavasti vähäisempää kuin aikaisemmin, ja ko jumppa on melko rankka.
Noh, ei alkanut heikottaa, sen suhteen meni ihan hyvin. Mutta. Olen heikentynyt ihan hirveästi! Kannoin kyllä vitosen painotkin varalle, vaan niinpä vaan jouduin tekemään koko kehon läpi 2.5-kiloiset painot tangon päissä. Ihan hirveää! Olen kuitenkin aikaisemmin kyykännyt ja tehnyt maastavetoja ihan kunnon painoilla, enkä ikinä ole ennen ollut se salin heikoin, pienimmillä painoilla treenaaja. Kukaan ei siihen varmasti mitään huomiota kiinnittänyt, ei minua se häirinnyt. Vaan jotenkin minua järkytti se, että olen niin heikentynyt kovasti. Ehkä vähän pelottavaltakin se tuntuu. Tuli mieleen, että olenko sittenkin laihtunut lihaksista, enkä rasvasta ollenkaan?
Tämä säikähdys sai nyt aikaan sen, että päätin että minun on alettava käymään säännöllisesti tuolla bodypumpissa tai salilla. En halua olla heikko nainen, joka on laihduttanut lihaksensa pois. Olen kuullut että niiden takaisin saaminenkin on todella hankalaa, jos näin on käynyt. En usko että vielä kuitenkaan myöhäistä on, nyt vain alettava pitää parempi huoli kehosta. Kaikki lihakset kehostani ovat nyt kipeät, eli perille on kyllä liikkeet selkeästi menneet, mikä sinänsä on todella hyvä.
Eilen illalla pitkästä aikaa kävi syömisen suhteen kämmi. Ostettiin miehen kanssa joku salmiakkisekoitus kaupasta ja jaettiin puoliksi. Noh, ei sopineet salmiakit minun mahalle. Yökkimään jouduin ja vähän oksentamaankin, vaikken edes paljoa syönyt. Sopimattomien listalla on nyt siis kaurajälkiuunileipä, joka sai kurkusta nousemaan limaista vaahtoa, turkkilainen jogurtti, juustosnacksit ja salmiakki. Kolme jälkimmäistä ovat saaneet oksentamaan, jälkiuunileipäkin lopulta sitten, kun en kerennyt vaahtoa sylkemään pois! Oppia ikä kaikki, onneksi mikään näistä ei ole mitenkään elintärkeä juttu, jota ilman ei selviäisi. Ai niin ja listasta puuttuu vielä glögi, joka teki ihan karmean olon. Makeus nestemäisessä muodossa tuntuu olevan muutenkin aika huono juttu nykyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)