Syysväsymystä

Tämä vuodenaika on kyllä semmoinen, että aamuisin saa olla kovana itselleen, että pääsee peiton alta pois. Väsyttää ja vähän on mieli ankeanakin, vaikkei mitään erityistä syytä siihen ole. Tämä syksy ja pimeys varmaankin vain. Vielä tuntuu joululomakin kaukaiselle ajatukselle, vaikka eihän sen alkuun ole enää kuukauttakaan. Minulla 2,5 viikkoa lomaa, joten onneksi silloin kerkeää hyvin lepäämään. Jotenkin pitäisi nämä viikot ennen sitä onnistua rämpimään läpi.

Ensimmäistä kertaa eilen julkaisin omalla naamallani Facebookissa linkin blogiini, Laihdutusleikatut-ryhmässä siis, en ihan julkisesti. Jotenkin tuntui, että pitää käydä lukemassa blogin alkupään tekstejä itsekin, ikäänkuin ulkopuolisen silmin, että mitä onkaan tullut kirjoitettua. Luinkin sitten ensimmäistä kertaa itse koko blogini läpi. Ja se oli jotenkin ihan mukavakin kokemus. Alun epätietoisuudesta ja hermoilusta ynnä muusta olen aika pitkän matkan jo kulkenut tähän päivään. Ja nyt melkein hölmölle tuntuu se kärsimättömyys, millä matkassa olin. Ja toisaalta mielen täyttää iso kiitollisuus siitä, että nyt ollaan tässä vaiheessa, leikkaus tehty ja uuden elämän opettelu ihan hyvällä mallilla.

Vaan kyllä se mieli vieläkin pyrkii kärsimättömyyteen, vaikka järki sanoo ettei kannattaisi ja tarvisi. Paino putoilee niin hissukseen, että meinaa ärsyttää. Yritän itselleni puhua järkeä, ettei ole mitään syytä hermoiluun. Välillä onnistun ja välillä en. Yritän ajatella, että joka tapauksessa vaikkapa ensi kesänä olen varmasti selvästi kevyempi kuin nyt. Ehkä vähän jopa ärsyttää itsessä se, ettei voi nyt vain rennosti elellä ja nauttia siitä tilanteesta, että joka suupalaa ei tarvitse laskea, kun tietää että vielä en pysty syömään niin paljon ettenkö laihtuisi. Oikeasti, ihan hölmöä hermoilla, kun voisi nauttia tästä ainutlaatuisesta vaiheesta elämässä! Välillä osaan nauttia, mutta usein minun täytyy todistella itselleni syömisiäni ja merkkailla niitä ylös Kiloklubin ruokapäiväkirjaan. Sillä saan mieleni rauhoitettua, kun näen että kokonaismäärä on kyllä niin pieni, että pitäisi laihtua.

Liikuntaa olen lisäillyt pikkuhiljaa. Viime viikolla tein kotona säädettävien painojen kanssa jumppaa, ja sain reiteni ihan kipeiksikin kyykyillä yms. Sunnuntaina sain itseni ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen uimahalliin, vesijuoksin 50 minuuttia. Altaassa tuntui todella hyvältä, mutta sieltä noustessa hieman heikotti. Ei kuitenkaan liikaa, ihan positiivinen kokemus. Eli tavoite olisi nyt sitten edes sen kerran viikossa käydä uimahallissa, lisäksi sitten kävelylenkkejä ja kotijumppailua.