Alle viikko leikkaukseen

Viikon päästä tähän aikaan olen jo saanut todennäköisesti ensimmäisen "ateriani" syötyä. Niin se aika vaan menee. Nyt on ollut helpompaa taas, mieliteot menivät onneksi pois. Haasteita kyllä loppuviikosta on, kun vietetään pojan syntymäpäiviä koko viikonloppu. Vaan kyllähän niitä juhlia tulee ensi vuonnakin, mitä siitä vaikka juuri nyt en pääse maistelemaan kakkua. En edes erityisesti välitä täytekakusta. Ja suolaisen suhteen voisin ovelasti leipoa vaikka kinkkupiirakan, joka ei minua kasvissyöjänä vähääkään kiinnosta. ;)

Mieli on aika rauhallinen. Tuntuu että olen tekemässä oikein, eikä pahemmin jännitä. Ajatuksena se on jännittävä, että leikkaus on niin pian, mutta en silti koe jännittäväni. Riemastuttavan iloinen olo kuvaa paremmin olotilaani, olen niin onnellinen että saan tämän mahdollisuuden!

Paino käväisi eilen uudessa lukemassa ja kerkesin jo iloita ettei ole paljon matkaa tavoitteesen, mutta tänään paino olikin puoli kiloa enemmän. Noh, näillä mennään, putoaa jos putoaa. Kaksi kiloa olisi kyllä vielä hyvä saada pois, että ovat kaikki tyytyväisiä. Noudattanut olen kyllä ohjelmaa. Pussit meinaa alkaa kyllästyttään, huomattavasti hitaammaksi käynyt niiden nauttiminen kuin alkuun. Minullehan ne ovat suorastaan ihan maistuneet hyviltä aikaisemmin, mutta toisaalta tämä on kolmas kuukausi tänä vuonna, jolloin niitä juon, joten ei liene ihme että tökkii vähän.