Eilen soitti ravitsemusterapeutti, ja kertoi että leikkauspäiväni on 21.10. Eli tosi pian! Enää ensi viikko vanhaa elämää, sen jälkeen alkaa elämäni viimeinen pussikuuri. Olen niin onnellinen!!! Vuosi sitten tuntui, ettei tämä päivä koskaan tule, että saisin leikkauspäivän. Vaan niinpä tulikin. Ja yhtäkkiä se tuntuu vielä siltä että kaikki kävikin nopeasti.
Puhkun intoa. Tuskin maltan nukkua yöllä, kun mietin mitä pitäisi tehdä pakastimeen valmiiksi, minkälaisia ruokia varaisin ensimmäisille viikoille leikkauksen jälkeen. Ikävä kyllä viimeisen enen ajalle osuu poikani syntymäpäivät, mutta ei voi mitään. Sitten leivotaan "sokkona" ja luotetaan että leivonnaiset maistuvat ilman että itse niitä maistelen. Jotenkin on semmoinen olo, että kyllä sitä seisoo vaikka päällään sen viimeisen kuukauden, kun kerran tähän vaiheeseen on päästy.
Tällä hetkellä olen leikkauksesta kertomisen suhteen sillä linjalla, että vielä en puhu töissä julkisesti. Minulla ei ole sellainen olo, että kukaan ei saisi tietää, vaan enemmänkin semmoinen, etten jaksa nyt vielä puhua asiasta kaikille, enkä vastata kaikkiin kysymyksiin. Voi olla, että leikkauksen jälkeen sitten kerronkin, tai sitten en. Lähimmät työkaverit kuitenkin tietävät mistä on kyse, ja muiden ei niin ole väliksikään. Kyllähän sitä ihminen saa myös omana tietonaan pitää asioita, jos haluaa?
Vaikein tehtävä on se, kun pitäisi kertoa pojalleni. Hän ei vielä tiedä asiasta, ja tiedän että huolestuu ja kauhistuu kovasti alkuun. Ensi viikolla kerron, varaan siihen useamman illan aikaa, että saa asiasta kysellä niin paljon kuin haluaa. Sen verran haluan asiaa salata, että en halua kertoa tällä viikolla, kun poika on menossa isälleen viikonloppuna. Voi olla että kertoo jotain myöhemminkin isälleen, mutta eipä ole sitten ihan päällimmäisenä mielessä ehkä kuitenkaan enää myöhemmin. Aion myös toivoa, ettei leikkauksestani siellä isän luona pahemmin puhuttaisi. Tiedä sitten miten hyvin se onnistuu.
Hei!:) Kannattaa kertoa hyvissä ajoin poijjallesi sun leikkauksesta. Vaikka hän alkuun kauhistuukin, niin hän lopulta kyllä ymmärtää, miksi se on sulle tärkeetä. Samalla annat hänellekin aikaa sulatella sitä asiaa, kun et leikkaukseen lähtöpäivnä kerro asiasta vasta. Vaikka olen kyllä kuullut että jotkut on jättänyt kertomatta perheelleen tai lapsilleen leikkauksestaan, ns. reissussa vaan käyneet,mutta en ole sillä kannalla. Minusta se kuuluu kyllä kertoa perheelleen. Mutta jokainen tehköön tyylillään. Niin ja mitä exään tulee mullakin, säikähti sekin ja tippa tuli linssiin, huonoista väleistä huolimatta. Hyvin on ollut hengessä hänkin mukana ja kannustaa eteenpäin, eli elämä ja ihmiset joskus yllättää :) Hienoo, että sulla on leikkaus jo noin lähellä. Enää ei tarttee miettiä, tuleeko se päivä vai ei, vaan se tulee :) Kovasti onnea koitokseen ja onnea "uuteen elämään", toivotaan että kaikki menee sielläkin hyvin! :) <3 Varaa valmista tai tee ja pakasta itse löysiä sosemaisia ruokia pikkupurkkeihin valmiiksi (itse tein löysiä kanakasvissoseita jossa oli hitunen sulatejuustoa seassa), varaa rahkaa ja esim. piltti hedelmäsosetta, kauravellitarpeet (maitopohjaiseen velliin), rasvat oikeanlaiset (rypsiöljyä, sekä leipärasvaa, jossa on omegajuttuja mukana, itse käytän tällähetkellä Rainbowin siinä oranssin värisessä rasiassa olevaa rasvaa, on rtn hyväksymä 60% rasva ja kalliskaan se ei ole, sekä ihme kyllä Rainbow tuotteen boikotoijana, mullekin rupes uppoomaan, eli ei oo kamalan makuinenkaan). Ne vain esimerkkinä, on toki muitakin varmasti, mutta esim. Keijua (sin. perhepaketti) ei suositellut, koska siinä on kookosrasvaa, ja se on sitä kovaa ns. huonoa rasvaa. Hyvin se menee ja kyllä se siitä lähtee, pikkuhiljaa. Maha kyllä ilmoittaa millon riittää, kun syö tarpeeksi hitaasti ja hyvin pureskellen. Tsemppiä eteenpäin, ja tsemppiä, että rohkaistusit kertomaan nuinkin tärkeän asian läheisillesi! :) <3
VastaaPoistaEilenpä tein sen, että kerroin. Kyllähän poika ahdistui kovasti, mutta onpa nyt aikaa sitten asiaan totutella rauhassa. Kiitos vinkeistä leikkauksen jälkeiseen aikaan, täytyy kyllä hoitaa nuo kaikki asiat kuntoon. Margariinin vaihdoin jo, kun viime viikolla rt:lla käydessäni sain Lätta-margariinista kovasti palautetta! Kiitos tsempeistä kovasti! :) <3
Poista