maanantai 15. syyskuuta 2014

Ajatuksia entisen elämän päättyessä

Viimeinen viikko ns. vanhaa elämää. Koskaan enää en tule syömään niin kuin olen tähän saakka tehnyt. Ja se tuntuu hyvälle. Myönnän että olen koko menneen kesänkin elänyt vähän liian rennosti ja itselleni lähes kaiken sallien sen vuoksi, että kohta en enää voi syödä. Inhoan sitä, että painoni on noussut useamman kilon, mutta toisaalta paksuuntunut olo vain lisää sisuani. Minä todella tahdon muuttaa kaiken syömiseen liittyvän!

Motivaationi on ihan huipussaan. Läheiset ovat vähän nauraneet minulle, kun jo nyt reilua kuukautta ennen leikkausta olen alkanut tekemään pakastimeen ruokia. Mutta minulla on sellainen olo, että kun nyt tämä mahdollisuus minulle on annettu, niin tätä en kyllä itse omilla teoillani mokaa! Otan siitä kaiken irti. Siksi todella hyvästelen syömisiä ja juomisia myös. Viikonloppuna syötiin esim. tortilloja, jotka meillä tarkoittavat koko lauantain ja ehkä sunnuntain aamupäivällekin jatkuvaa ähkytilaa... Sairasta melkeinpä juu, mutta ah niin hyvää. Tortillat kasvistäytteineen eivät edes niin kovin epäterveellisiä ole, mutta kastikkeet, nachot ja olut juomana pitävät huolen siitä, että kalorimäärä on moninkertainen normipäivään. Mutta se on nyt hyvästelty. En tahdo enää syödä niin. Minä haluan muuttua syöjänä.

Tällä viikolla alan loppuviikkoa kohti keventelemään, korvailemaan aterioita ene-pusseilla. Vielä lauantaina aion syödä jotakin erityistä, ns. viimeisen illallisen, ja sen jälkeen alan laskeutua eneen ihan kunnolla. Pudotettavaa on enelle mielellään 10kg ja enemmänkin, joten kesäkilot saavat kyytiä. Tuntuu mukavalta ajatella myös, että ene-pussitkin saa sitten hyvästellä, eikä niitä kyllä taida ikävä tulla!

Minusta tuntuu että olen valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)