Viivytyksiä matkalla

Ene oli ja meni. Paino ei suostunut antautumaan, ärsyttävää. Ja nyt lukema on sitten kuitenkin 120-alkuinen. Puuh. Jostain syystä elimistö on kerännyt kamalasti nestettä enen loppumisen jälkeen, jo liian löysiksi käyneet sormuksetkin tuntuivat taas ihan sopivilta. Ehkä elimistö hakee nyt sitä normitilaa, onhan tuo ene aika erilaista aikaa kuitenkin. Ensimmäistä pätkäpaastopäivää vietän tänään, hyvin sujuu, ei ole nälkä tullut vielä ollenkaan. Yritän panostaa näihin paastopäiviin oikein tosissani, että saisin painon pysymään edes aloillaan, vaikkei putoaisikaan.

Viime viikon torstaina minulla oli aika Taysin gastrolle. Ja mitä tapahtuikaan? Täysin turha käynti. Selvisi, että minusta oli tehty väärään paikkaan lähete, eikä asiaa voitaisi eteenpäin siellä laittaa. Eli odotin kolme kuukautta aivan turhaan tätä aikaa. Nyt siis ikäänkuin alkaa kaikki siinä mielessä alusta, että taas tehdään lähetettä kirurgille. Hiukan kyllä sapetti, mutta toisaalta en jaksanut alkaa hirveästi hermoilemaan, ei kai tässä kauhea kiire ole.

Toinen ärsyttävä asia oli, että jouduinkin melkoisesti perustelemaan, miksi minulle pitäisi tehdä sleeve-leikkaus eikä ohitusleikkaus!!! Kuvittelin, että lääkärit olivat tätä ajatelleet itsekin, kun joudun syömään tulehduskipulääkkeitä ajoittain paljonkin, ja on se kortisonilääkityskin. Hb on myös luonnostaan matala,  eikä imeytymishäiriötä kannattaisi minulle tietentahtoen tehdä. Ensimmäinen lääkäri piti minua suorastaan typeränä, kun puhuin sleevestä, kaikenlaisia ihmeellisiä selityksiä oli hänellä sleeveä vastaan. Meni sitten kuitenkin kysymään asiaa leikkaavalta lääkäriltä, joka olikin minun kanssani samaa mieltä. Vaikkakaan minun tautini ja lääkitykseni eivät mikään ehdoton este ohitukselle olisikaan, niin sleeveä kuitenkin kannattaisi kohdallani harkita. Myös kuulemma siksi, että kun en niin superlihava kuitenkaan ole. Heh. Kuulemma sleeve saattaisi kohdallani riittää.

Lopulta pääsimme siis yhteisymmärrykseen, ja sain kehuja hyvästä asenteesta ja omatoimisesta painonpudottamisesta. Nyt siis vain odotellaan, odotellaan. Tai en minä jaksa odottamalla odottaa, elelen elämääni ja sitten kun jotain kuuluu, niin sitten kuuluu. Tällä hetkellä kaikki lihavuusleikkaukseen liittyvä tuntuu hyvin kaukaiselle ja epätodelliselle.