Tulevan ruokavalion suunnittelua osa 1

Nyt kun tiedän, että homma on etenemässä, tuntuu että voisi taas lisää miettiä tulevaa leikkauksen jälkeistä ruokavaliota. Olen sitä pitkin matkaa kovastikin pohtinut, mutta tajusin tässä juuri etten ole mitään kirjannut ylös enkä myöskään siten mitään vinkkejä tullut keneltäkään saaneeksi.

Minähän olen kasvissyöjä, tosin syön kyllä kalaa. Kalan olen pitänyt ruokavaliossa toisaalta kätevyys- ja toisaalta terveyssyistä. Minulla kasvissyöntiin ei liity mitään aatetta, aloitin reilut 1,5 vuotta sitten reumatautini vuoksi. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että etenkin punainen liha saattaisi pahentaa reuman oireita. Halusin kokeilla, ja kasvisyönti veikin mukanaan. Pidän sitä melkoisena ihmeenä, koska ennen olin ihan lihanrakastaja! Mutta näköjään ihminen voi muuttua. Alkuun söin hetken aikaa kanaa, mutta se alkoi jotenkin ällöttää, joten lopetin senkin. Sittemmin tilanne on muuttunut siten, että mukaan on tullut myös eläinten hyvinvointiasia, enkä enää ihan hyvin mielin sitä kalaakaan syö. Olen tutustunut kovasti ihan vegaaniseenkin ruokavalioon, ja paljon teen vegaanisia ruokia, mutta ainakin tässä vaiheessa kananmunat ja maitotuotteet ovat kyllä jokapäiväisessä ruokavaliossa.

Kasvissyönti aiheuttaa pieniä, kylläkin ihan ratkaistavissa olevia haasteita leikkauksen jälkeiselle ruokavaliolle. Lähinnä ehkä siten, että ruokamäärän ollessa alkuun hyvin pieni, proteiinin saantia pitää todellakin pohtia. Ja myös sitä, miten nesteen nauttimisen yhdistää syömiseen. Tuntuu että varsinkin alkuun täytyy olla tarkkana siinä, ettei täytä sitä pientä mahaa millään tyhjänpäiväisellä, koska se on sitten heti pois siitä järkevästä, eli esim. proteiinin saanti kärsii. Siksi tavoitteeni on heti jo nyt suunnitella semmoisia hyviä vaihtoehtoja, joista rakentaa järkevä perusarkisyöminen. Ajattelen itse, että jos perussyöminen on hyvää ja siitä pääsääntöisesti saa riittävästi kaikkea hyvää, niin voi sitten välillä herkutellakin. Sitähän en voi ollenkaan tietää tässä vaiheessa, että mikä lopulta sitten maistuu ja tuntuu hyvältä leikkauksen jälkeen, mutta on sitä joka tapauksessa hyvä miettiä jo nyt.

Olen kokeillut noudattaa leikkauksenjälkeistä ruokailurytmiä jonkin aikaa omassa arjessani. Tässä vaiheessa vaikealle tuntuu se, että jos syön aamulla viilin, miksi en söisi samalla sitä välipalaleipääkin, kun jaksaisin ihan hyvin. Eli motivaatio syödä pieniä annoksia usein on vähän huono tällä hehtaarisäkillä. Mutta teoriassa, ja muutamana päivänäsä ihan konkreettisestikin, olen tehnyt niin, että olen syönyt aamupalan kotona klo 7, esim viilin, ja sitten yhdeksän jälkeen töissä leivän. Saan sen sovitettua työpäivääni ihan hyvin, ei ongelmaa. Klo 11 jälkeen lounas, ja klo 14 iltapäiväkahvi. Onnistuu. Niinä muutamana päivänä kun pikkuaterioita söin, huomasin että se tuntuu olossa tosi hyvälle. Ei kerkeä hirmunälkää tulemaan, eikä toisaalta sitten ähkyäkään. Uskon, että tuo ruokarytmi arjessa tulee kyllä sujumaan, mutta viikonloput voivat olla haasteellisempia. Perinteisesti meillä syödään IIISO aamupala hitaasti nauttien, ja sitten seuraavan kerran alkuillasta vieläkin isompi herkkuillallinen. Eli tässä kohtaa on todella isosta muutoksesta kyse. Päänupin sisällä tarvii ihan naksahtaa, että oppii sen, ettei voi paastota päivää odottaen The ateriaa, jolloin sitten syötäisiin oikein kunnolla. Luultavasti hyvää ruokaa haluan kokkailla (toivottavasti!) tulevaisuudessakin, mutta suhtautuminen siihen syömiseen on muutettava täysin. Toisaalta uskon kyllä tässä olevani jo aika pitkällä, olen minä aika kauan tämän asian kuitenkin jo tiedostanut ja sitä miettinyt.

Juominen on yksittäisistä toiminnoista sellainen, joka on mietityttänyt kovasti myös. Olen kova juomaan vettä, eikä minulle tuota mitään vaikeuksia juoda vaikka yhdellä kulautuksella puoli litraa vettä. Ruuan kanssa olen paljon tottunut juomaan myös. Vähän jännittää se, miltä tuntuu kun ei voikaan janoonsa kulauttaa koko lasillista kerralla, vaan pitää hissukseen juoda. Sen uskon kyllä hyvin oppivani, ettei voi juoda samalla kun syö, koska huolellinen pureskelu ja hidas, pienen aterian syöminen eivät kyllä vaadi nestettä paljon. Olen huomannut, että usein syödessä tulee juotua erityisen paljon silloin kun oikein syö paljon ja melkein ahmii, jotenkin menee helpommin alas kun juo samalla! Huh. Ei kovin mairitteleva huomio kyllä. Uskoisin että jo nyt syömistäni saattaisi hiukan hillitä se etten joisi samalla. Jostain syystä vain en sitä toteuta. Ei kai minulla ongelmaa ja tarvetta hakeutua lihavuusleikkaukseen olisikaan, jos pystyisin kaikkia hyviä ohjeita toteuttamaan.