Jumitusta

Viime viikolla menin sössimään paastopäiväni pahan kerran. Maanantain kyllä paastoilin, mutta keskiviikkona kävi köpelösti. Olin tilanteessa, jossa en kehdannut alkaa selittämään, etten syö mitään, "jouduin" siis ihan katetun pöydän ääreen. Hetken tuumailin asiaa mielessäni ja keksin mielestäni hyvän ratkaisun, että pidänkin paastopäivän torstaina. Vaan enpä siinä hetkessä muistanut, että torstaina olen koulutuksessa, jossa minulle on jo tilattu kasvisruoka järjestäjän toimesta, samoin perjantaina. Enkä millään viikonloppuna halunnut itseäni kiusata. Eli vain yksi paastopäivä viime viikolla, ja hirmuinen harmitus. Vaikkei oikeasti tarvisikaan.Mitään ei ole menetetty, tällä viikolla homma jatkuu ja niin edelleen.

Paino ei ole pudonnut laisinkaan nyt vähään aikaan. Huomisaamuna katson kuukauden saldon ja päivitän sen tuonne painonseurantaan. Pari kiloa mahdollisesti pudonnut siitä edellisestä, käväisi jo alempanakin muutamana päivänä. Yritän tolkuttaa itselleni, että on ihan hyvä, että paino tippuu hissukseen, enhän niin hirmuisen isoja toimenpiteitäkään ole oikeasti tehnyt, melkoisen vapaasti olen kaikkea syönyt viitenä päivänä viikossa. Levoton ja malttamaton mieli vain haluaisi nopeampia tuloksia, mutta ehkä siltikin alun kaikkimullehetinyt-asenne on hieman hellittänyt?

Viime perjantaina oli sokerirasituskoe. Ja se oli ihan yhtä kamala kuin edelliselläkin kerralla. Olin huonovointinen ja väsynyt, nukuinkin isossa odotushuoneessa seinään nojaten ja takkini sisään piiloutuen puolisen tuntia. Tuloksista en tiedä mitään, saan ne varmastikin vasta sitten kuukauden päästä sisätautilääkärin vastaanotolla.

Tällä viikolla luvassa on huippukivaa, kun parin ystäväpariskunnan kanssa vietämme pikkujoulua perjantaina. Paljon on tehtävää, kun hoidan kokkaamisen, mutta todennäköisesti se palkitsee sitten riemukkaan hauskoilla juhlilla. Ja voin jo kuvitella, että ensi maanantaina paastopäivä on erittäin tervetullut kostean viikonlopun jälkeen...