Töihin palattu

Hieman on tilanne helpottanut täällä. Neljäs päivä nyt töissä jo. Kivut alkoivat yhtäkkiä helpottaa kuin Naps vain. Tuntui tosi ihmeelliselle, ensin on hirveä hermokipu ja yhtäkkiä sitä ei olekaan. Eli perusoleminen sujuu nyt ihan hyvin. Aamuisin kipua on hieman, ja pitkään istuminen aiheuttaa kyllä jomotusta kankkuun. Enkä mitään liikunnallista pysty tekemään, jalan suoristaminenkin liian suoraksi kiskaisee heti hermoa ilkeästi, enkä esim. pysty mahallaan makaamaan ollenkaan. Ja jalka on edelleen heikko, voimat eivät ole palanneet siihen. Mutta silti se että se järjetön hermokipu on mennyt pois, antaa toivoa, ehkä nämä muutkin oireet jossain vaiheessa helpottavat. Lääkäri kerkesi juuri tehdä lähetteen selkäpolille ennen kuin oireet alkoivat vähentyä, ja sinne olen menossa nyt tulevana perjantaina. Magneettikuvatkin otettiin viime viikolla, niistä kuulen myös sitten lääkärikäynnillä.

Päänupille on tehnyt tosi hyvää palata töihin. Huomasin sairasloman aikana, että minulle ei oikein sovi kotona pidempään oleminen. Etenkään siis jos ei pysty olemaan aktiivinen ja käymään vaikkapa salilla yms. Eli iloinen olen siitä että pääsin töihin. Istuminen vähän pahentaa oireita päivän mittaan, mutta töiden jälkeen kun puuhastelee kotona ja käy kävelyllä, tilanne helpottaa jo.

Liikuntaa tekisi kyllä mieli harrastamaan. Mutta sen suhteen täytyy nyt vielä malttaa. Olin työkavereiden kanssa kylpylässä toissa viikolla, ja ihan automaattisesti meinasin uida vähän, mutta sekään ei ollut hyvä idea. Pelkkä uimisasento aiheutti kovan kivun selässä ja säteili jalkaankin. Elixia on myös tauolla vielä melkein kuukauden. Sen jälkeen kyllä haluaisin palata edes aerobisen liikunnan pariin, jos vain lääkäri siis antaa luvan. Salitreenit saattaa olla pidemmäksikin aikaa tauolla, mutta kyllähän siellä silti mitään pystyy tekemään. Voisin kuvitella että crostrainer ja kuntopyörä ainakin sattaisivat sopia.. tai tuleekohan crosstrainerissa liikaa rasitusta selkään? Täytyykin jutellä lääkärin kanssa asiasta.

Kesän odotus kovana täällä. Millään en malttaisi odottaa että kelit oikeasti lämpenee ja alkaa vihertää. Kesälomakin piti anoa heti ensi töiksi kun palasin töihin, ihana ajatella että siihenkään ei ole mitään hirveitä aikoja. Ja voi että kun saataisiin vähän vähempisateinen kesä kuin viime kesä. Eikä se lämpökään yhtään varsinaisesti haittaisi. Mutta edes että ei sataisi koko ajan, sekin olisi jo kiva juttu.

Kesävaatteetkin kävin läpi tässä yhtenä iltana haaveksiessani, ja ilokseni huomasin että paljoakaan ei tarvitse (eri juttu on sitten mitä haluan! :D ) mitään hankkia kesäksi. Paino on viime kesäkuun alusta pudonnut n.7kg, ja vaatteissa se näytti tarkoittavan sitä, että paria liian isoksi käynyttä lukuunottamatta vaatteet näyttivät oikeastaan paremmilta kuin viime kesänä. Oikeastaan se tuntui aika mielettömälle. Aina ennen on pelon kanssa saanut edellisen sesongin vaatteita sovitella kaapista, kun ovat kummasti kaapissa kutistuneet. Ja jotenkin sitten sekin tuntuu hienolle, että toisaalta kaikki ei ole ihan suureksikaan jääneet. Nimittäin sekin on minulle ihan tavatonta ja ennenkuulumatonta, että pysyn jossain koossa! Eli vaikka nyt vähän olen laihtunut viime kesästä, niin kuitenkin olen suunnilleen samaa kokoa. Se voisi mielellään olla pitkän tähtäimen tavoitteenikin, ettei paino heittelisi isommin mihinkään suuntaan, vaan todella löytäisin (vai olenko jo löytänytkin?) sen oman kokoni. On ollut oikeastaan hirveän raskasta elää pari vuosikymmentä siten että paino seilaa kymmeniäkin kiloja. Aina kun tapasi ihmisiä joita ei ollut pitkään aikaan nähnyt, mietti että minkäslaisena ne mut onkaan viimeksi nähneet ja mitähän nyt ajattelevat kun olen taas lihonut tai huomaavatkohan että olen laihtunut jne. Oikeasti, se on ollut todella kuluttavaa. Siksi olen kovin tyytyväinen nyt siitäkin huolimatta, että en ole ehkä ihan niin hoikka kuin unelmissani olisin. Jos pitää valita hoikemman ulkomuodon ja tämmöinen suunnilleen samoissa pysymisen väliltä, niin eipä tarvitse paljon miettiä. Jos nyt tempaisisin kunnon kuurin ja pudottaisin vaikka 7kg, pysyisikö se paino siellä? Vai kävisikö juuri niin että alkaisin taas jojoilemaan? Niinpä niin. En halua riskeerata. Hissukseen, pikkuhiljaa, jos putoaa niin kiva, mutta jos ei, niin ei se huono ole sekään.
Alla vielä kuva viime viikonlopulta, eräälle keikalle lähtiessä napattiin kuva.