lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kuulumisia roikkoleikkauksen jälkeen

No niin. Tiistaina oli siis kauan odotettu aika korjausleikkaukseen. Ns. bodylift oli suunniteltu, virallisissa papereissa kyllä tätä termiä ei ole, vaan lääkäri oli kirjannut toimenpiteiksi abdominoplastian, vartalon rasvaimun sekä selkäpuolen ylimääräisen ihon ja rasvan poiston. Rasvaimulla lähinnä oli korjattu hieman ylävatsan tilannetta, sitä ei tarvinut erikseen leikata, mutta hiukan poistaa rasvaa kuitenkin, että sopi yhteen alamahan kanssa. 150ml siitä oli rasvaa  pois imetty. Samoin kylkiin oli pieni rasvaimu ilmeisesti tehty. Tästä olin hieman yllättynytkin, mutta toki positiivisesti.

Leikkaus kesti yli viisi tuntia, eli oli ns. koko päivän leikkaus kirurgeille. Kokonaisuudessaan tavaraa lähti vartalosta reilut kolme kiloa, mikä oli oikeastaan ollut se määrä mitä arvelinkin. Herääminen noin pitkästä nukutuksesta oli aika kaameaa, aivot olivat ihan kuin paksua puuroa. Kivunhoito onnistui tällä kertaa äärettömän hyvin, aikaisemmat kipukokemukseni leikkausten jälkeen oli huomioitu, ja minulle oli asennettu kipupumppu, joka tasaisesti ensimmäiset 18 tuntia leikkauksen jälkeen vapautti suoraan suoneen ketamiinia. Se taittoi kivulta terän, ja vain yhden kerran jouduin pyytämään kipulääkettä sen lisäksi.

Roikko leviteltynä. Tässä näkyy myös
reisien roikkoa, ne eivät leikkauskriteereitä
 täyttäneet
Jo samana iltana leikkauksen jälkeen koitettiin ylösnousua, mutta se ei heti onnistunut, koska tulin huonovointiseksi nähdessäni yhteen dreenipussiin tulvahtavan verta ponnistaessani ylös. Se säikäytti, mutta onneksi jäi kuitenkin varsinainen verenvuoto siihen. Dreenejä laitettiin yhteensä neljä, joista on erittynyt kudosnestettä ihan hirveästi. Sitä kuitenkin pidetään ihan hyvänä asiana, että tulee ulos eikä jää kudoksiin. Leikkausta seuraavana aamuna sitten pääsin ensimmäisen kerran kunnolla liikkelle ja saatiin kestokatetrikin pois. Hb laski matalalle, mutta pysyi kuitenkin satasen paikkeilla, joten mitään veritankkauksia ei tehty.

Olin sairaalassa kolme yötä, eli eilen kotiuduin kahden dreenin kanssa. Nyt kun olen enemmän liikkellä ja dreenejä on vain kaksi, niistä tuntuu erittyvän vielä enemmän kuin sairaalassa. Neste on kuitenkin sellaista kirkasta ja vetistä, ei verta. Kivut ovat yllättävän pienet tässä vaiheessa, mutta varmuuden vuoksi vielä illalla kuitenkin Tramalin otin Buranan ja Panadolin lisäksi, kun osastolla saadut lääkkeet alkoivat haihtua, ja kylkiä alkoi poltella ikävästi.

No sitten itse lopputulos. Mieli on vaihdellut kauheasti. Ensimmäinen ajatus herättyäni nukutuksesta oli, että kenen litteä maha täällä sängyssä on. Kun ensimmäisen kerran näin itseni peilistä ilman vaatteita suihkureissun yhteydessä, meinasin pyörtyä, niin rujolta näytin, epämuodostuneeltakin. Häpy turvoksissa, alamaha liiankin litteänä, ylämaha turvoksissa, selässä ihmeelliset turvotusmöykyt. Ja tunto tosi isolta alueelta ihan kadoksissa. Kävi mielessä, että mitä olen mennyt tekemään itselleni, nyt olen ihan pilalla, en näytä naiselle enää koskaan. Kadutti. Tuli kauhu siitä, että entä jos napani menee kuolioon tai koko alamahani, kun tuntuvat niin kovin tunnottomilta. Olen kyllä sitten kuullut, että tunnottomuus ja turvotukset ovat aivan normaaleja tässä vaiheessa. Ja että lopullisen tuloksen näkee vasta puolen vuoden päästä! Että lainkaan ei vielä kannata hätäillä.

Napaani olen tyytyväinen. Olen nähnyt kauhistuttavan näköisiä rakennettuja napoja korjausleikatuilla, minun pieni, pyöreä napani näyttää mukavan siistille. Se on musta, koska siellä on ompeleita. Vaatteet päällä näytän aika mukavalle, ero on tosi iso, varmasti sen huomaa joku sellainenkin, joka ei tästä leikkauksesta tiedä etukäteen. Sairaslomaa tuli reilut kuusi viikkoa, ja haavapolille on aika viikon päästä maanantaina, sinne saakka dreenit paikoillaan ja antibioottikuuri rinnalla. Sitten vielä vertailukuvaa nähtäväksi, olkaa hyvät, älkää kauhistuko!



Olen tällä hetkellä hyvin tasapaksu, ja selässä tosiaan on kummallista turvotusta tehden epämuodostuneen näköiseksi. Alamaha on hyvin litteä ja kireä, mutta kai sen tässä vaiheessa kuuluukin sitä olla. Navan alla oleva naarmu on vahinko, kirurgi ei osannut sanoa mistä se oli tullut. Maha näytti tänä aamuna jo muka paremmalta, vai olenko tottunut siihen? Nämä kuvat on otettu eilen. Tuli mieleen, että se on aika sporttinen! Luultavasti saan vatsalihakset joskus näkyviin, jos haluan. ;) Iloinen olen siitä, että peppukin nousi hiukan. Noh, saa kommentoida! :)

9 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon onnistuneesta leikkauksesta! Hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
  2. Kiva että leikkaus on sujunut hyvin ja varsinkin siitä toipuminen. Itse odottelen kutsua plastiikkakirurgin puolelle, mutta luulen että laittavat takaisin kotiin vielä laihtumaan...

    VastaaPoista
  3. Nyt sanon kyllä luojalle kiitoksen. Olen itse nyt nelikymppisenä laihtunut 50 kiloa, ja enhän minä kireä ole, mutta ei mulla mitään ihoja jäänyt. Tsemppiä paranemiseen!

    VastaaPoista
  4. Hurjan urakan olet käynyt läpi! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Tulehan kertomaan kuulumisia!!!

    VastaaPoista
  6. Wau, mitä kuvia ja mikä kertomus sinulla! Mitä sinulle nykyään kuuluu? Miltä uusi kroppa nykyään tuntuu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että joku vielä lukee blogiani! :)

      Poista
    2. Hieno lopputulos 👍 minulla abdominoplastia parin viikon päästä. Olen lupaillut palata töihin vajaan kolmen viikon päästä operaatiosta, muistatko miten sinulla toipuminen meni, olitko työkunnossa parin viikon päästä?

      Poista
    3. Moikka! Kiitos! :) Mulla meni kyllä toipumisessa ihan hirveän kauan. Olin kaksi kuukautta sairaslomalla. Kai se on paljon työn luonteestakin kiinni, mutta toisaalta mä en kyllä ois pystynyt mihinkään kolmen viikon päästä. Mä kävin kuukauden joka viikko punktoitavanakin, kun nestettä kertyi leikkausalueelle. Kannattaa ehkä varoitella, ettet niin pian ole työkunnossa välttämättä.

      Poista

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)