keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kaksi vuotta leikkauksesta

Pitkä aika taas vierähtänyt ilman kuulumisia blogiin. Aika vain tuntuu menevän niin nopeasti, ja toisaalta elämä tuntuu asettuneen tämän lihavuusleikkausasian suhteen niin tuttuihin uomiinsa, ettei muka kirjoitettavaa tunnu olevan. Vaikka ei se oikeasti ehkä ihan niin ole edes, kyllä nämä asiat päässä pyörivät aina vähän, ja kyllä minulla vähän nyt uutisiakin on.

Kuukausi sitten tuli kaksi vuotta leikkauksesta täyteen. Wow. Silloin ennen leikkausta tuntui, ettei aika kulu millään, ja leikkaus "ei ole koskaan", kun vain odotti ja odotti. Ja tuntui muita jo leikattuja katsoessa, että itse en koskaan pääse tuohon vaiheeseen. Ja nyt minä olen tässä. Menossa ensi kuussa plastiikkakirurgin arvioitavaksi, että mitä korjaillaan. Huh.

Kontrollissa kaikki vaikutti olevan ihan hyvin. Verikokeiden tulokset olivat kaikki muut oikein hyviä, hieman rauta-arvot vain matalanpuoleisia. Mutta siinä ei ole mitään uutta, eikä leikkauksestakaan johtuvaa. Ravitsemusterapeutilla käydessä ilmeni ne pienet ongelmat syömisessäni, eli hieman liiallinen herkkujen syöminen ja toisinaan hiukan liian isoiksi kasvavat annoskoot. Näiden myötä pientä hypoilua ja/tai dumppaustakin on välillä tullut, ihan omaa typeryyttä. Maha on selvästi leikattu edelleen, pää ei. Eli hyvällä ja oikealla syömisellä olo on hyvä, huonolla huono. Luulisi että oisi helppoa!

Paino on hieman pudonnut, mistä iloitsen kovin. Näköjään se putoaisi, jos jaksaisin oikein tarkasti syödä ja olla. Mutta senhän tiedämme, etten jaksa, ainakaan koko aikaa. Ammattilaiset tosin olivat sitä mieltä, että on ihan ok elää niin kuin minä nyt elän, kunhan pidän huolen siitä, ettei paino ole vuoden päästä noussut, eikä kahden, eikä kolmen, neljän, jne... Niinpä niin! Loppuelämä olisi elettävänä, nöyränä on pysyttävä.

Mutta siitä plastiikkakirurgille menosta. Minähän olin alkujaan sitä mieltä, etten mihinkään korjausleikkauksiin edes halua mennä. Noh, en ehkä silloin vielä tajunnut, kuinka pahasti ne nahka tosiaan jää roikkumaan, kun paino putoaa paljon. Minusta ei vaatteet päällä näe roikkoja niinkään, mutta kyllä niitä on, joka paikassa. 2v-kontrollissa lääkäri oli sitä mieltä, että korjattavaa olisi vaikka kuinka paljon, jopa niin paljon että hieman hämmennyin. Eri asia on sitten tietenkin että mitä sanoo itse kirurgi. Eilen tuli aika, ja se on aatonaattona sopivasti. Saanen joululahjaksi leikkauspäätöksen??
Harkitsen roikkojeni kuvaamista tänne blogiin, niin että sitten voisi tulevaa leikkaustulostakin katsella ja vertailla. Mutta se ei ihan helpolle tunnu. Katsotaan nyt. Edistyskuviakaan en ole moneenkymmeneen kiloon varsinaisia ottanut, olisi ihan mielenkiintoista ottaa ne. Laitan nyt tähän alle kuitenkin yhden kuvan minusta tällä hetkellä.


4 kommenttia:

  1. Olisi aivan huikeaa, jos uskallat tänne vartalosi kuvata ennen leikkausta. Siitä olisi suunnaton apu meille muille samojen asioiden kanssa painiskeleville.
    Hyvää syksyn jatkoa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin tätä miettimään. Kyllä, ehkä minä todella teen niin. Siis ainakin siinä tapauksessa että plastiikkakirurgi suostuu minut leikkaamaan. Kiitos sinulle myös hyvää syksyn jatko ja joulun odotusta! :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että kuvaa vaan kehiin (jos siis uskallat). Itse pääsin tällä viikolla eroon sokeri- ja verenpainelääkkeistä elämäntapamuutoksen seurauksena. Asioitani olen hoitanut terveysaseman sairaanhoitajien kanssa ja nyt sitten päädyttiin sairaanhoitajan kanssa siihen, että perusterveydenhuollon puolella arvioidaan minun ihoroikkoni. Eli nyt olen perusterveydenhuollon puolella jonokirjassa lääkärille (ei siis ole kiireellisestä hoidosta kyse...), joka sitten kirjoittaisi lähetteen erikoissairaanhoitoon.

    Itse olen laihduttanut 1,5 vuodessa 70 kiloa elämäntapamuutoksella eli ruokavaliolla ja liikunnalla. Ongelma-alueena alavatsa joka roikkuu reilusti, aiheuttaa ongelmia liikuntaa harrastessa (hölkkä, bodyattack yms). Toinen häiritsevä tekijä on rinnat, ovat pelkät roiskeläpät kun kaikki täyte on niistä hävinnyt.

    Kerrohan mitä plastiikkakirurgi sinulle kertoi.

    Mukavaa joulun odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä mielettömän urakan vieny läpi, wau! Toivottavasi pääset häiritsevästä roikosta eroon. Vähän epäreilua on se, että jos lihavuusleikatut saavat roikkoleikkauksen ikäänkuin "kaupanpäälisinä", jos sitten omatoimisesti ilman leikkausta laihduttaneet eivät saisi.

      Ehkäpä kuvaan itseni sitten, kun olen käynyt plastiikkakirurgilla ja saanut "tuomion".

      Kiitos ja ihanaa joulun odotusta sinullekin! :)

      Poista

Kiitos että kommentoit blogiini! Minulla on kommenttien valvonta käytössä, joten älä hämmästy sitä ettei viestisi näy heti. :)