-45kg!

Eilen tuli täyteen puolipyöreä lukema, eli kokonaispudotus nyt 45kg lähtöpainosta. Tässä kuussa paino sitten lopulta putosikin ihan kivasti, vaikka onkin ollut tunne että jumittaa. Pari kiloa kuukaudessa on lopulta ihan hyvä tahti pudotella kiloja. Tyytyväinen olen! :)
Eilen vaa'alla oli myös ensimmäisen tuo lukema, tasan sata pilkku jotain. Voi että miten odotan sitä, että siitä satasesta päästään jossain vaiheessa kokonaan eroon! Saattaa olla, että sinä aamuna kun vaaka ekan kerran sen näyttää, päästän pienen kiljaisun! :)

Viime viikko oli kohtuullisen hyvä liikuntaviikko. Kolme varsinaista liikuntapäivää, eihän se nyt superhyvin ole, mutta kuten sanoin, kohtuullisen hyvin kuitenkin. Alkuviikosta käytiin miehen kanssa lenkillä, josta osa mentiin juosten. Huomattavasti kevyempi on askel kuin vuosi sitten, jolloin ensimmäistä kertaa kokeilin juoksuaskeleita. Juosta jaksoin puolet pidempään kuin viime keväänä, kylläkin alamäkivoittoisesti. Loppumatkasta kävelyn lomaan vielä sadan metrin pyrähdyksiä hölkkäsin. Keuhkot tykkäsi vähän huonoa hengästymisestä ja verenmaku oli suussa, mutta aika hyvä mieli että kuitenkin sain itseni piiskattua juoksuaskeleita ottamaan. Vähän heikotti lenkin jälkeen, mutta ei liikaa. Muut liikuntasuoritukset olivat sali + uinti-yhdistelmä keskiviikkona ja eilen vesijuoksu.

Yksi kurja asia kuitenkin nyt tähänkin postaukseen. Perjantaina olin lähdössä työkavereiden kanssa ravintolaan syömään. Se ei ollut sinänsä tietenkään yhtään kurjaa. Mutta ei se lähteminen helppoa ollut. En ollut valinnut vaatteita valmiiksi, koska tiedän että minulla on hyviä ja kauniita vaatteita useampikin vaihtoehto, minkä voisin valita. Sopivan kokoisiakin. Mutta jotenkin minulla taas vinksahti päässä kun piti pukeutua, eikä mikään meinannut sopia. Peilikuva heittäytyi todella hankalaksi, ja melkein epätoivon vallassa sovitin ehkä kymmentä erilaista vaihtoehtoa. Jopa kolmet erilaiset rintsikat piti kokeilla, kun oli vääränväriset olkaimet, vääränmallinen selkäosa, selkämakkarat esiin puristavat jne. Näin vain makkaroita ja roikkuvia ruumiinosia peilistä. Lopulta oli pakko vain jättää päälle se mikä oli, koska kello oli niin paljon että oli pakko lähteä. Ilta oli lopulta hyvin hauska ja vaatteessakin oli ihan kiva olla, mutta kyllä minä olin itseeni kamalan pettynyt taas. Miksi minusta on tullut näin tyhmä? 45kg sitten pistin päälleni parista vaihtoehdosta mieluisamman, eikä siitä sen enempää. Nyt peilaan ja olen tyytymätön ja melkein en pääse lähtemään. Ei ole kivaa. Päänuppi typeröi, töitä on vielä paljon. Jotenkin voin tavallaan ymmärtää, että jollakin voi tulla olo, että "en syö enää mitään". Itse en syömättömyyteen ole koskaan ollut taipuvainen, ja onneksi kai niin. Nyt olisi niin saattanut käydä muuten.