Syysväsymystä

Tämä vuodenaika on kyllä semmoinen, että aamuisin saa olla kovana itselleen, että pääsee peiton alta pois. Väsyttää ja vähän on mieli ankeanakin, vaikkei mitään erityistä syytä siihen ole. Tämä syksy ja pimeys varmaankin vain. Vielä tuntuu joululomakin kaukaiselle ajatukselle, vaikka eihän sen alkuun ole enää kuukauttakaan. Minulla 2,5 viikkoa lomaa, joten onneksi silloin kerkeää hyvin lepäämään. Jotenkin pitäisi nämä viikot ennen sitä onnistua rämpimään läpi.

Ensimmäistä kertaa eilen julkaisin omalla naamallani Facebookissa linkin blogiini, Laihdutusleikatut-ryhmässä siis, en ihan julkisesti. Jotenkin tuntui, että pitää käydä lukemassa blogin alkupään tekstejä itsekin, ikäänkuin ulkopuolisen silmin, että mitä onkaan tullut kirjoitettua. Luinkin sitten ensimmäistä kertaa itse koko blogini läpi. Ja se oli jotenkin ihan mukavakin kokemus. Alun epätietoisuudesta ja hermoilusta ynnä muusta olen aika pitkän matkan jo kulkenut tähän päivään. Ja nyt melkein hölmölle tuntuu se kärsimättömyys, millä matkassa olin. Ja toisaalta mielen täyttää iso kiitollisuus siitä, että nyt ollaan tässä vaiheessa, leikkaus tehty ja uuden elämän opettelu ihan hyvällä mallilla.

Vaan kyllä se mieli vieläkin pyrkii kärsimättömyyteen, vaikka järki sanoo ettei kannattaisi ja tarvisi. Paino putoilee niin hissukseen, että meinaa ärsyttää. Yritän itselleni puhua järkeä, ettei ole mitään syytä hermoiluun. Välillä onnistun ja välillä en. Yritän ajatella, että joka tapauksessa vaikkapa ensi kesänä olen varmasti selvästi kevyempi kuin nyt. Ehkä vähän jopa ärsyttää itsessä se, ettei voi nyt vain rennosti elellä ja nauttia siitä tilanteesta, että joka suupalaa ei tarvitse laskea, kun tietää että vielä en pysty syömään niin paljon ettenkö laihtuisi. Oikeasti, ihan hölmöä hermoilla, kun voisi nauttia tästä ainutlaatuisesta vaiheesta elämässä! Välillä osaan nauttia, mutta usein minun täytyy todistella itselleni syömisiäni ja merkkailla niitä ylös Kiloklubin ruokapäiväkirjaan. Sillä saan mieleni rauhoitettua, kun näen että kokonaismäärä on kyllä niin pieni, että pitäisi laihtua.

Liikuntaa olen lisäillyt pikkuhiljaa. Viime viikolla tein kotona säädettävien painojen kanssa jumppaa, ja sain reiteni ihan kipeiksikin kyykyillä yms. Sunnuntaina sain itseni ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen uimahalliin, vesijuoksin 50 minuuttia. Altaassa tuntui todella hyvältä, mutta sieltä noustessa hieman heikotti. Ei kuitenkaan liikaa, ihan positiivinen kokemus. Eli tavoite olisi nyt sitten edes sen kerran viikossa käydä uimahallissa, lisäksi sitten kävelylenkkejä ja kotijumppailua.

Kuukausi leikkauksesta

Tänään on tasan kuukausi leikkauksesta. Tuntuu että elämä ja rutiinit ovat asettuneet kutakuinkin uomiinsa. Jokaista suupalaa ei tarvitse kovasti miettiä eikä yrittää erityisesti muistaa syödä. Juominen meinaa välillä unohtua, mutta pääasiassa se sujuu hyvin. Välillä tulee syötyä maha liian täyteen, ja sitten pitää puoli tuntia kärvistellä kamalan olon kanssa, muutaman kerran yökätäkin on pitänyt liian nopean smoothien juomisen jälkeen tms.

Olen syömisiäni aika tarkkaan laskenut ja suunnitellutkin. Pyrkinyt lisäämään proteiinia ja välttämään liian vähäistä syömistä. Aika tasan 1200kcal tulee syötyä päivässä, ja proteiinimäärää olen saanut pikkuhiljaa nostettua niin että viime päivinä se on ollut 65-75g. Enemmänkin saisi olla, mutta vielä tässä vaiheessa en pysty enempään ainakaan. Kuidutkin olen saanut aika hyvin 20g:n paikkeille, mikä lienee leikatulle ihan kohtuullinen määrä. Vihannesten ja hedelmien määrä on vielä kovin pieni, mutta toivon sen pian korjaantuvan, kun nyt voi alkaa vapaammin raakojakin kasviksia syömään. Mutta ihan helppo niitä ei ole ruokavalioon lisätä ilman että proteiinimäärä siitä kärsisi.

Liikunta, ah mikä pakkopulla. Olen pakottanut useimpina päivinä itseni edes pienelle lenkille, mutta siinä se. Eilen illalla pakotin itseni tekemään hieman kyykkyjä ja pientä jumppaa kotona, nimittäin selkä on oikutellut viime viikkoina melkoisesti. Tiedän että se vaatisi enemmän liikuntaa, ja erityisesti vesijuoksua tai uintia. Ja mikään tekosyy ei nyt enää toimi, joten tavoitteeni on tällä viikolla saada itseni altaaseen jonain päivänä. Haavat on täysin parantuneet jo ajat sitten, eikä mitään muutakaan syytä ole, miksi en menisi uimahalliin. Paitsi laiskuus ja saamattomuus. Ja ne yritän selättää.

Kaikenkaikkiaan fiilikset on ihan positiiviset. Vähän ehkä harmittaa, ettei tuolla kalorimäärällä paino kuitenkaan näytä mitenkään kovin helposti tippuvan. Pakkohan sen on jossain vaiheessa tippua, mutta olisi tietenkin palkitsevaa, jos tiputus olisi edes jokseenkin tasaista. Oikealla ruoalla en saa kalorimäärää isommaksi, mutta herkkuja syömällä saisin- Valitettavasti herkut myös ainakin jossain määrin maistuisivat minulle, joten tässä asiassa joudun edelleen siis oleman tiukkana, etten osta niitä. Mutta tämänhän tiesin, että varsinkaan sleeve ei ehkä vie halua syödä herkkuja, joten en voi valittaa.

Ai niin ne pikkujoulut! Ne ovat ensi viikon perjantaina. Sain tietää, että siellä on noutopöytä. Se ratkaisi mielestäni "ongelmani". Voin helposti ottaa vaikka vihreää salaattia vahingossa liikaa, jolloin se vie huomion pois muutoin pienestä annoksestani. Eli olen siis ilmoittautunut juhliin, ja odotan kovasti että saan pukea päälleni pikkujoulumekon, joka ei ole aikaisemmin mahtunut päälleni, ja korkkarit. :)

Paluu töihin

Aika kuluu nopeasti, ja tänään palasinkin jo töihin. Mitään vaivoja tai heikotuksia minulla ei ole ollut, joten hyvinkin oli aika mennä töihin. Mutta yllätys kyllä oli heti aamulla, että eivät sairaslomalla opitut aamupalarutiinit meinanneetkaan toimia ennen klo seitsemää. Maha oli sitä mieltä, että kuppi espressoa ja pala spelttinäkkäriä juustolla onkin liikaa. Vaikka saman aamupalan olen syönyt viikon ajan. Eli suunnitelmallisuutta vähän aamuihin tarvtaan, että saan otettua myös aamulääkkeeni, heh. Ja ehkä vielä pellavansiemenliman, jota vatsantoiminnan vuoksi käytän.

Syöminen sujuu kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Välillä typeröin ja syön liikaa tai liian nopeasti, mutta pääosin kyllä olen osannut aika hyvin kuunnella kehoani. Kaikki on hyvin, kun pysyttelee pienissä annoksissa ja osaa lopettaa ensimmäisiin röyhtäyksiin, ja pureskelee hyvin. Muuten syön pehmeää ruokaa, mutta tuo näkkäri tosiaan tuntuu sopivan minulle niin hyvin, että sitä tai hapankorppua menee joka päivä 1-3 palaa. Juominen sujuu mukavan hyvin, nyt töissä huomasin että tulee juotua vielä enemmänkin, kun on muki työpöydällä koko ajan.

Paino on laskusuunnassa koko ajan, ei mitään valtavaa rymähdystä, mutta ihan kivasti kuitenkin. Leikkausaamun painosta on nyt tippunut viisi kiloa, ja huomenna tulee siis kolme viikkoa täyteen. Ihanaa! :)

Huomenna tapaan työkavereitani, ja sitä vähän jännitän. He eivät tiedä miksi olen ollut pois kolme viikkoa. Ja pikkujouluihin pitäisi ilmoittautua, enkä tiedä mitä tekisin. Ravintolassa ruokailu työkavereiden kanssa tuntuu nyt kovin haasteelliselle, kun mahalaukun koko on se että tosiaan se yksi näkkäri ja espresso sinne mahtuvat. Toisaalta olisi niin kiva pukeutua kivaan mekkoon ja laittautua, hmm. Täytyy vielä tuumia mitä tekisin.

Syömisen opettelua

1,5 viikkoa leikkauksesta. Äkkiä on aika mennyt. Vointi on jo oikein hyvä, meinaa unohtua välillä että vielä on nostorajoituksia yms. Yksi mahan haavoista vähän kipuilee, se suurin niistä, mutta muuten kipuha ei juurikaan ole. Paitsi vääränlaisen syömisen yhteydessä saattaa hieman olla, eli liian nopean tai runsaan.

Syöminen sujuu kohtuullisen hyvin pääasiassa. Aamupala ei oikein meinaa mennä alas, ja jotkin ruoka-aineet selkeästi ovat hankalia. Kertaalleen oksensin turkkilaisen jogurtin ulos, oli kait liian rasvaista. Peruna ei myöskään semmoisenaan oikein mene alas, sosekeiton osana kylläkin, mutta kalakeitossa olikin liikaa. Ja makea tökkii pahasti, mikä on oikeastaan hirveän kiva! Pääasiassa syön jogurttia, näkkäriä ja keittoja. Näkkäri on kumma juttu, se menee hyvin alas eikä aiheuta mitään oireita, vaikka moni paljon pehmeämpikin saattaa tuntua hankalalta. Olen uskaltautunu laittamaan näkkärin päälle salaatinlehtiäkin, hyvin pureskeltuna ei mitään ongelmaa ole ollut.

Paino on laskusuuntainen, vaikkei varsinaisesti mitenkään ryminällä ole pudonnut. Vaan eihän se ihmekään sinänsä, kun on ene-kuurejakin takana jo kolme. Sen tajusin tänään, että -30kg on mennyt rikki tässä jonain päivänä kokonaispudotuksen suhteen. Olen vallan unohtanut päivittää tuonne painonseurantasivulle leikkaukseenmenopainonikin, taidankin sen sinne laittaa. :)