Kuulumisia vapun jälkeen

En uskalla vielä uskoa, että jumi sinänsä olisi ohi, todennäköisesti se vain hieman hellitti otettaan ja ihan pian kiristää sitä taas uudelleen. Mutta kilo kuitenkin ollaan tultu alaspäin tässä, ja vaakalukema on jäänyt sinne alle sataseen. Mä olen muuten päättänyt sitten kuitenkin käydä vaa'alla joka aamu, ja minulla on siihen perustelutkin. Jos ajattelen että käyn vain kerran viikossa tai peräti harvemmin, kerään paineita siihen punnituskertaan selvästi enemmän. Ikäänkuin että "pakko sen nyt on olla vähemmän". Ja tosiasia on, että saatan hyvinkin olla kuukaudenkin samassa lukemassa. Eli olen päättänyt opetella suhtautumaan aamupunnitukseeni mahdollisimman neutraalisti. Olen päättänyt oppia sietämään lukeman jumittamista tai jopa pientä kasvamista.

Kävin maanantaina sappiepäilyn vuoksi lääkärissa. Sain viime viikolla toisenkin sappikivikohtaukseksi sopivan kohtauksen, keskiviikkona. Söin turkkilaista jogurttia ja pähkinöitä, mahan ihan täyteen. Sitten taas kärvisteltiin vartin verran vaakatasossa ja yritettiin hengitellä edes jokseenkin rauhallisesti. Kohtaus alkoi todella yhtäkkiä, kuin nappia painamalla, ja samoin se sitten loppuikin. Lääkäri oli hirveän nuori ja kokematon, eikä tiennyt kuulemma mitään lihavuusleikkauksista. Sappivaivoistakin luki koneelta siinä samalla. Kysyi oliko minulla itselläni jokin ajatus jostakin tietystä kokeesta tms., minkä haluaisin tehtävän. Eihän minulla ollut, minua vain arvelutti tämä ikäänkuin itse tehty diagnoosi, kun kuitenkin minulla on leikattu mahakin. Että jos siellä vaikka olisikin jotain muuta pielessä. En minä siihen usko, mutta kuitenkin. Ja piti minun saada Litalgin-reseptikin uusittua.

Noh, päädyimme sitten siihen, että lääkäri selvittelee asiaa kokeneemmalta kollegaltaan. Että onko tarvetta esim. ultrata mahaani, kun se viime syksynä on kuitenkin tehty. Tai onko hyötyä verikokeita katsoa. Ehkä itse toivoisin, että kertaalleen ainakin katsottaisiin maksakokeet, niitä ei kaikkia oltu ennen leikkaustakaan kuitenkaan katsottu.

Uusia kohtauksia ei ole ollut. Olen syönyt ihan normaalisti, mutta en isoja määriä raakoja kasviksia (jäävuorisalaattia kyllä olenkin, mutta se ei tunnu oireita aiheuttavan), rasvaisia maitotuotteita tai pähkinöitä. Kipuja ei siis ole ollut, mutta olen kyllä joutunut tässä viimeisen viikon aikana oksentamaan muutaman kerran. Nämä ovat olleet ihan omaa typeryyttä, liikaa makeaa kerralla. Vappuna oksensin pariinkin kertaan syötyäni munkin ja haukattuani sen jälkeen vielä palan suklaapiirakastakin. Eilen oksensin syötyäni kahvin kanssa kaksi palaa valkoista Tobleronea, uhh. Makea rasvainen on ihan selvästi mulle se pahin juttu, jolla saan itselleni kyllä huonon olon, jos en käyttäydy järkevästi.

Sain muuten varattua itselleni ensi viikolle ajan sellaiselle fysioterapeutille, joka antaa myös akupunktio-hoitoja. Tuon niskahartiaseudun vaivan vuoksi siis. Välillä on ollut hieman parempia päiviä mulla, mutta kyllä ne lihakset aika jumissa ovat edelleen, ja joka päivä pitää venytellä yms., että yleensä selviytyy jotenkin. Kovasti odotan, että saisin apua tuosta akupunktiosta.

Jumissa myös lihasten osalta!

Mun suosikkiaihe päivityksille on ihan selkeästi jumi. Aika tylsät aiheet on! Mutta tällä kertaa tarkoitan niskahartiaseudun todella piinallista jumitilannetta. Piinallisempaa kuin tuo painon suhteen oleva jumi.

Mulla on ollut koko tämän prosessin ajan erilaisia ongelmia sekä alaselän että toisaalta yläselän ja hartioiden kanssa. Ja nyt ihan selkeästi viime aikoina yläselän ongelmat ovat pahentuneet. Tilanne on nyt pari viikkoa ollut se, etten ole pystynyt enää pitämään olkaimellisia rintaliivejä! Leveillä olkaimilla varustetut urheiluliivitkin aiheuttivat hirveän säryn, jomotuksen ja kiristyksen, jotka taas johtivat migreeniin. Olen yksittäisiä tulehduskipulääkenappeja ottanut, mutta eiväthän ne sillä tavalla oikein auta, ja säännöllisenä kuurina taas en uskalla/pysty syödä, kun korventavat mahaa. Olen venytellyt, jumppaillut, rullaillut pilatesrullalla jne. Eikä mistään oikein ole apua. Eilen sitten varasin itselleni lääkäriajan tälle aamulle.

Lääkäri oli sitä mieltä tutkittuaan yläselkääni ja niskaani, että tarvitsisin pidempiaikaista fysioterapiaa. Iso painonmuutos tukee tätä asiaa, kun  kehon painopiste muuttuu, se todella voi vaikuttaa kroppaan alkuun ikäänkuin negatiivisestikin. Lääkäri kirjoitti 15x fysioterapiaa lähetteelle! Se on hirveän paljon se, rahassa nimittäin. Kelakorvaus on olematon, ja vaikka koko hoitosarjan jälkeen sairauskassa maksaisi osan takaisin, en tiedä onko minulla varaa moiseen. Tiedän että pitäisi järjestää asiat niin että on, mutta katsotaan nyt.

Sain myös reseptin Sirdaludista, eli lihasrelaksanttia kehiin. Se tarkoittaa hyviä yöunia lähipäiville, koska Sirdalud väsyttää voimakkaasti. Päivällä en pysty sitä ottamaan, ehkä töiden jälkeen puolikasta voisi kokeilla kuitenkin.

Tämmöistä täällä tällä erää. Ai niin, ja olihan vielä yksi tapaus, joka piti kertoa. Varhaiskaalit ovat saapuneet kauppaan, ja minä rakastan varhaiskaalia. En ajatellut yhtään, kun eilen söin lautasellisen silputtua kaalia, jossa fetaa joukossa ja salaatinkastiketta. Söin mahani ihan täyteen sitä. N.vartti-puoli tuntia syömisen jälkeen alkoi hirvittävä mahakipu pallean kohdalla, kylkikaaren alla. Minulla oli yksi Litalgin varalla, kun on pari kertaa ollut aikaisemmin hieman sappikivikohtausta muistuttava kipukohtaus. Kierin lopulta lattialla, enkä pystynyt hengittämään kuin ihan pinnallisesti, josta mies hätääntyi ja soitti hätäkeskuskeen. Siinä puhelun aikana kipu alkoi hellittää, ja juttelin sitten itse hätäkeskuspäivystäjän kanssa ja sanoin etten tarvitse ambulanssia. Kipu helpotti kokonaan melko pian sitten, ja uskon vahvasti että kaali oli syypää. Toivon todella että näitä kohtauksia ei ala olla useammin, eivät kyllä tunnu kivoilta. Ja vähän harmittaa tuo kaali, se oisi niin terveellistä ja hyvää, voih. Ehkä pieninä määrinä kokeilen jatkossakin, mutta onhan se totta, että tuo eilinen määrä oli semmoinen, että tavallisella mahalaukulla varustetulle ihmiselle se oisi tarkoittanut kokonaista kaalinpäätä kerralla, joten eipä se ihme että "vähän" oireili!