-45kg!

Eilen tuli täyteen puolipyöreä lukema, eli kokonaispudotus nyt 45kg lähtöpainosta. Tässä kuussa paino sitten lopulta putosikin ihan kivasti, vaikka onkin ollut tunne että jumittaa. Pari kiloa kuukaudessa on lopulta ihan hyvä tahti pudotella kiloja. Tyytyväinen olen! :)
Eilen vaa'alla oli myös ensimmäisen tuo lukema, tasan sata pilkku jotain. Voi että miten odotan sitä, että siitä satasesta päästään jossain vaiheessa kokonaan eroon! Saattaa olla, että sinä aamuna kun vaaka ekan kerran sen näyttää, päästän pienen kiljaisun! :)

Viime viikko oli kohtuullisen hyvä liikuntaviikko. Kolme varsinaista liikuntapäivää, eihän se nyt superhyvin ole, mutta kuten sanoin, kohtuullisen hyvin kuitenkin. Alkuviikosta käytiin miehen kanssa lenkillä, josta osa mentiin juosten. Huomattavasti kevyempi on askel kuin vuosi sitten, jolloin ensimmäistä kertaa kokeilin juoksuaskeleita. Juosta jaksoin puolet pidempään kuin viime keväänä, kylläkin alamäkivoittoisesti. Loppumatkasta kävelyn lomaan vielä sadan metrin pyrähdyksiä hölkkäsin. Keuhkot tykkäsi vähän huonoa hengästymisestä ja verenmaku oli suussa, mutta aika hyvä mieli että kuitenkin sain itseni piiskattua juoksuaskeleita ottamaan. Vähän heikotti lenkin jälkeen, mutta ei liikaa. Muut liikuntasuoritukset olivat sali + uinti-yhdistelmä keskiviikkona ja eilen vesijuoksu.

Yksi kurja asia kuitenkin nyt tähänkin postaukseen. Perjantaina olin lähdössä työkavereiden kanssa ravintolaan syömään. Se ei ollut sinänsä tietenkään yhtään kurjaa. Mutta ei se lähteminen helppoa ollut. En ollut valinnut vaatteita valmiiksi, koska tiedän että minulla on hyviä ja kauniita vaatteita useampikin vaihtoehto, minkä voisin valita. Sopivan kokoisiakin. Mutta jotenkin minulla taas vinksahti päässä kun piti pukeutua, eikä mikään meinannut sopia. Peilikuva heittäytyi todella hankalaksi, ja melkein epätoivon vallassa sovitin ehkä kymmentä erilaista vaihtoehtoa. Jopa kolmet erilaiset rintsikat piti kokeilla, kun oli vääränväriset olkaimet, vääränmallinen selkäosa, selkämakkarat esiin puristavat jne. Näin vain makkaroita ja roikkuvia ruumiinosia peilistä. Lopulta oli pakko vain jättää päälle se mikä oli, koska kello oli niin paljon että oli pakko lähteä. Ilta oli lopulta hyvin hauska ja vaatteessakin oli ihan kiva olla, mutta kyllä minä olin itseeni kamalan pettynyt taas. Miksi minusta on tullut näin tyhmä? 45kg sitten pistin päälleni parista vaihtoehdosta mieluisamman, eikä siitä sen enempää. Nyt peilaan ja olen tyytymätön ja melkein en pääse lähtemään. Ei ole kivaa. Päänuppi typeröi, töitä on vielä paljon. Jotenkin voin tavallaan ymmärtää, että jollakin voi tulla olo, että "en syö enää mitään". Itse en syömättömyyteen ole koskaan ollut taipuvainen, ja onneksi kai niin. Nyt olisi niin saattanut käydä muuten.

Kevätkuulumisia

Kevät se etenee, vaikka juuri tänä aamuna maa olikin valkoinen. Eipä sitä lunta onneksi paljoa tullut kuitenkaan, juuri sen verran että valkoiselta näyttää. Uskomaton ajatus, että parin kuukauden päästä on ihan kesä jo! Kesälomatoiveetkin pitäisi jo esittää pikkuhiljaa. Luultavasti pidän viisi viikkoa lomaa kesäkuun lopusta alkaen, tuskin maltan odottaa!

Minulla on ollut tässä ihan kohtuullisen hyvä vaihe kaiken suhteen. En haluaisi että asia on niin, että jos vaakalukema suostuu pienemmäksi, minulla on hyvä vaihe, ja jos se ei suostu, meneekin huonommin. Vaaka ei saisi määrittää elämääni mitenkään, mutta pakko myöntää, että tässä vaiheessa se hieman kuitenkin näin tekee. Sen asian kanssa on työskenneltävä. Toisaalta olen kuitenkin taipunut siihen ajatukseen, että ehkä minun kannattaa opetella tulemaan vaa'an kanssa toimeen siten, että käyn siinä päivittäin tai lähes päivittäin. Nimittäin kun mietin aikaisempaa elämää, niin aina siinä vaiheessa kun lopetin vaa'alla käymisen siinä pelossa että ei ole pudonnut tai näyttää kenties jopa enemmän, alkoi se alamäki. Siihen lukemaan vaan pitäisi opetella suhtautumaan oikein, juuri niin ettei se määritä kyseisen päivän mielialaa tai sävyä, mutta kuitenkin niin että en salaa pääsisi lihomaan sitten joskus myöhemmin. Vielähän se ei mahdollista ole edes, mutta kyllä minun pitää miettiä elämää tulevaisuudessakin. Mahalaukkuun tuntuu mahtuvan hieman enemmän nykyään, sama aamupala ei enää täytäkään mahaa niin kovasti kuin vaikka pari kuukautta sitten jne. Ja jos vaikkapa koko kesäloman elän siten että syön ihan pieleen, kyllä se lukema saattaa vääräänkin suuntaan heilahtaa.

Vaakalukemasta sen verran, että se on hiukan nyt suostunut alaspäin. Selvästi uuteen alimpaan lukemaan ollaan asetuttu, eikä siitä alaspäin meneminen tunnu käyvän ihan äkkiä. Ehkä nyt kuitenkin uskallan luottaa siihen, että se jossain vaiheessa taas putoaa. Tässä kohtaa vaan on pieni malttamattomuus sen vuoksi, että odotan niin kovasti sitä maagista satasen alitusta, johon ei ole kuin hieman reilu kilo matkaa. Olisi niiiiiin kiva painaa ysillä alkava lukema! Vaikka mitäpä se nyt oikeasti muuttaisi? Mutta tuntuisi se kivalta kuitenkin. Vyötärö on viimeisen kolmen viikon aikana pienentynyt peräti kolme senttiä, eli liikunta taitaa tehota. Sen kanssa ollaan siis päästy jo kaksinumeroiseen lukuun, huhhuh silti kuinka paksu vielä olenkaan!

Liikunnan suhteen pienesti takkuaa siten, että en meinaa keretä liikkumaan niin kuin haluaisin. Viikot menevät hirveällä vauhdilla eteenpäin, ja aina tuntuu olevan jotain, miksi ei kerkeä uimahallille tai jumpalle. Se ärsyttää minua suunnattomasti. Olen miettinyt asiaa, että teenkö itselleni kiireen vai mistä on kyse, mutta joka tapauksessa liian kiireiselle tuntuu. Mutta YRITÄN kovasti keretä liikkumaan riittävästi ja monipuolisesti!

Viime viikkoina on ihmisiä kovasti kiinnostanut se kuinka paljon olen laihtunut. Moni on töissä sitä kysellyt. Olen ottanut sen linjan, että en ole tarkkaa lukemaa kertonut. Kyllä minä ihmisten uteliaisuuden ymmärrän, mutta silti jotenkin se kilokeskeisyys ärsyttää. Enkä halua, että kukaan alkaa tekemään mitään laskutoimituksia, että kuinkas painava se Hilma on ollutkaan. Ja nyt kun paino putoaa näin hirveän hitaasti vielä, tuntuu että jotenkin keräisin paineita sillä itselleni, että niistä kiloista kovasti puhuisin kaikille. Olen kyllä sanonut, että useamman kymmenen kiloa on pudonnut, ja että vyötäröstä yli 30cm on lähtenyt. Se saa riittää. Palautetta on tullut viime aikoina paljon laihtumisesta ja ulkonäöstä. Kyllä minä siitä olen tykännyt, vaikka välillä tuntuu ettei siitä saisi tykätä ja nauttia. Kyllä se minua helpottaa näkemään itseni uudessa valossa, kun saan palautetta. Jostain syystä oma silmä ei näe muutosta niin hyvin, ja välillä tuntuu hirveän lihavalle. Tiedän etten saa tulla riippuvaiseksi toisten kommenteista enkä rakentaa itsetuntoani niiden varaan, mutta kai minusta saa kivalle kuitenkin tuntua, kun palautetta saan?

Mukavaa viikko kaikille lukijoille!

Jumissa

Täällä ollaan, jumissa! Ei ole edes huvittanut kirjoittaa, kun niin meinaa ärsyttää tämä jumittaminen. Paino jopa nousi vajaat pari kiloa tuossa jokunen viikko sitten, vaikka ruokapäiväkirjan mukaan söin ihan hyvin ja oikein. Tiedän kyllä että jumit ovat pitkässä ja isossa pudotuksessa asiaan kuuluvia, mutta sitä oli vaikea kestää, että vaakalukema systemaattisesti nousi pikkuhiljaa parisataa grammaa kerrallaan sen lähes kaksi kiloa.

Tuskastuneena asiaan pidin viime viikolla sellaisen herkuttelu-rilluttelu-viikonlopun, etten sitten vähään aikaan ole sellaista pitänyt! Ja kappas vain, paino todellakin tippui sen seurauksena kaksi kiloa! Minun ajatukseni siis oli, että kehon on pakko olla jotenkin jumissa ja käydä "pienillä kierroksilla", koska kalorimäärä oli oikeasti sellainen, että sillä olisi pitänyt laihtua. Ja tämä kokeilu järkyttää elimistön tasapainoa näytti siis toimivan, kiva niin. Maanantaina palasin hyvään syömiseen, ja toiveena olisi saada sitä painoa alaspäin, mutta tiukassa tuntuu olevan. Tiistaina paino käväisi uudessa alimmassa lukemassa, jonka sitten äkkiä päivitin tuonne seurantasivullekin, mutta nyt ollaan taas puoli kiloa isommassa lukemassa. Todella rasittavaa.

En haluaisi jumia hermoilla enkä sillä stressata, mutta kyllähän se kieltämättä vähän kummalliselle tuntuu, että jos ruoan sekä laatu että määrä ovat kunnossa,  eikä paino siltikään millään tipu! Olen tällä viikolla joka päivä merkannut kaikki syömiseni Kiloklubin ruokapäiväkirjaan todella orjallisesti, jokaista suupalaa myöden. Olen pyrkinyt syömään enemmän kuin 1200kcal, koska sillä ainakin menen jumiin. Vaan ei ole 1400-1500 kaloriakaan auttanut.

Eilen päädyin sitten aloittamaan kokeilun, josta moni puhuu, myös ravitsemusterapeutti. Syödä enemmän rasvaa. Kylmästi pistin oliiviöljyä semmoisenaan vajaan ruokalusikallisen suuhun ja nielaisin. Hyi että oli kamalaa, tänään ostan kyllä miedompaa rypsiöljyä, eilen ei ollut muuta. Rt sanoi, että rasva lähtee rasvalla, kokeillaan nyt sitten sitä. Mutta epäileväinen kyllä olen asian suhteen, koska en mitenkään rasvattomasti syö muutenkaan. Ja kyllä se oikeastaan jopa hirvittää laittaa öljyä semmoisenaan suuhun, kun kuitenkin periaatteessa aina on toitotettu sitä vähärasvaisuutta laihduttajilla. Mutta saapa nähdä nyt sitten.

Liikuntaa olen lisännyt kovasti. Olen nyt käynyt pilateksessa parin viikon ajan, ja sitä aion jatkaa. Puolet tunnista on putkirullausta, joka on ihan mielettömän mahtavaa kehonhuoltoa. Kivuliasta vähän, mutta tekee kuitenkin tosi hyvää. Vesijuoksemassa olen myös käynyt säännöllisesti. Pari kertaa kävin hiihtämässä vielä kun oli keliä, mutta se taitaa tältä erää olla loppu. Liikunnan lisäys voi olla yksi syy siihen miksi paino hetkellisesti nousi, mutta luulisi ettei sekään nyt oikeasti kovin pitkään jaksa sitä painon putoamista vastustaa! Luulisi päinvastoin että jossain vaiheessa se alkaisi TUKEA sitä laihtumista, toivoisin ainakin.

Noh, se siitä. En minä mitenkään hirveän ahdistunut tästä ole, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei yhtään häiritse. Mutta eiköhän tästä jossain vaiheessa eteenpäinkin päästä. Tsemppiä kaikille pudottelijoille ja etenkin jumittajille, ja hyvää viikonloppua!